Leila Koo

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Olen heivannut ulos elämästäni useita energiasyöppöjä. Sitkeimmät lähettelevät vieläkin postikortteja ja haluaisivat tavata. Uusia on pyrkimässä apajille koko ajan. Oikein mitään ei voi harrastaa, ettei harrastusryhmästä muutama yritä takertua.

Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on vielä tekemistä ja hiomista asiassa, kun noin hyvin "haistavat" sinut. Vaikka itse joudunkin tämän yhden henkilön kanssa aloittamaan alusta, niin oma tilanteeni on vuosien saatossa parantunut. Nuorena ja alle kolmekymppisenä keräsin helpommin pompottelijoita ympärilleni, mutta nyt hieman vanhempana oikein ihmettelen sitä rauhaa, missä olen saanut liikkua ja olla. Häiriötekijät ovat siis vähentyneet reilusti. Välillä tuntuu kuin olisin suorastaan näkymätön, positiivisessa mielessä. Olen kasvattanut itsearvostuta ja itsetuntemusta. Välttelen epätoivottua katsekontaktia enkä ole huomaavinaankaan. Millä keinoilla olet heivannut syöpöt elämästäsi?

Mä olen joutunut olemaan todella ilkeä, että yhteydenpito on loppunut ja kaikkiin ei edes ilkeys näytä tepsivän.

Mua ei ole niinkään pompoteltu, vaan varastettu aikaa sekä kasvotusten että puhelimessa. Kotiini en ole vuosikausiin enää päästänyt kuin omat sukulaiset, nuohoojan ja vastaavat ammattiosaajat.

Puutarhassa olen tavannut ihmisiä, kun on vaihdettu kasveja tms. Nämäkin yrittävät ängetä taloon sisälle, joskus tullaan kahvipaketin kanssa niin kuin sillä saisi mun kanssa muutaman tunnin terapiakuuntelemishetken. Ei saa, koska en halua.

No hyvä että tunnistat kuitenkin kuvion! Mä en avaa enää ovea, ellen tiedä, että joku on tulossa. Ne jotka puhuu tuntikausia puhelimessa, niin vastaan vain, kun pystyn ja haluan sen ajan antamaan. Mun vieraat tulee rajottumaan kohta ainoastaan muutamaan ihmiseen, sillä koti on mun turvapaikka. En myöskään mene enää itse vierailulle paikkoihin, missä käytös on epäkunnioittavaa ja missä on raskas henki.

Toki tunnistan, tunnistamisen edellytykset on jo koulutuksessani ja työuran varrella vastaan tulleessa ja ikääkin on 69 vuotta.

En ole koskaan kiinnittänyt huomiota. Jos kengät ei ole maastoon sopivat, saatan panna sellaisen merkille.

Vierailija kirjoitti:

Leila Koo kirjoitti:

Jos paikkakunnalla on opiskelijoita, työ saattaa kiinnostaa varsinkin jos työaikoihin on mahdollista saada joustoa pakollisten luentojen ym. seuraamiseksi. Alan keskimääräinen palkka on reilut 2700 euroa kuukaudessa. Tästä voi arvioida tuntipalkkaa, tuntipalkkaan tulee tietysti korotusta, koska työmatkat vie aikaa.

Muuten normaalit työnantajan velvollisuudet, eli vakuutukset, ennakonpidätykset ym.

Ahaa. Itse olen maisteri 5v työkokemuksella ja palkka on 2500e/kk.

Ap

Tosi pieni palkka, jos et ole osa-aikainen.

Tapasin tulevan puolisoni järjestötoiminnassa. Oltiin monta vuotta järjestön aktiiveja ja mentiin kokousten jälkeen usein isommalla porukalla vielä hetkeksi istumaan iltaa. Noissa illanvietoissa tutustuin sitten häneen paremmin yksityishenkilönäkin. Kun asuimme samalla suunnalla oli osa kotimatkasta yhteistä, hän saattoi minua puolet matkasta ja jatkoi sitten omaan kotiinsa asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vainoharhaisilla ihmisillä on sellainen käsitys monesti, että heissä on jotain niin spesiaalia, että jotkut tahot juonivat heitä vastaan. Kysy Ap itseltäsi kun sinulle tulee sellaisia ajatuksia, että miksi ihmeessä kukaan jaksaisi käyttää aikaansa ja energiaansa sellaiseen. Arvelen ettet ole mikään valtion johtotasolla oleva, tai suuren yhtiön johtaja, jolloin pienimuotoinen juoniminen joidenkin taholta olisi ymmärrettävää. Jos olet tavan tyyppi, niin ei varmasti kukaan jaksa juonia sinua vastaan.

Olen tuon monesti itselleni järkeillyt. Ja sitten kuitenkin saanut huomata, että olen riittävän tärkeä pilkattavaksi ja juoruttavaksi. Outoa. Tiedän, että silti useimmiten vain kuvittelen. Mutta silti.

Ap

Ainahan juoruilijoita löytyy, mutta pilkkaaminen kuulostaa jo oudolta.