Leila Koo

Ilmiöstä on hyvä osata erottaa Suurta Sosiaalista Korvaa etsivät yksinäiset ihmiset. Nämä ovat ventovieraita tai korkeintaan puolituttuja, jotka pyrkivät kertomaan huoliaan.

Usein ovat vanhuksia tai mielenterveyskuntoutujia, jotka aloittavat puhumisen kaupassa, kirjastossa, bussipysäkillä tai jopa kadulla - ainakin, kun liikkuu koiran kanssa. Ihminen haluaa kertoa edesmenneestä koirastaan ja surustaan sen menettämisestä, esimerkiksi. Siitä juttu jatkuu henkilön kokemiin muihin menetyksiin, jos jatkaa kuuntelemista. Joskus kuuntelen, jos on aikaa. Koira tuottaa paljon sosiaalisia kytkentöjä.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ja siskoni käyttävät minua likasankona. He ovat sosiaalisella arvoasteikolla (heidän oma arvoasteikko) ylimystön asteella (mulle on sanottu, että ovat parempia kun mies on DI).

Vuosikausiin en ole ollut heidän kanssa tekemisissä. Nyt sitten äitini pyysi minua kuljettamaan itseään johonkin tapahtumaan (asun 150 km päässä äidistäni). Kysyin miksei äitini pääse esim taksilla ja onko tarpeellista, että minä kuskaan ... äitini sanoi tähän, että tulisit sen vuoksi jos hän tarvitsee vessa-apua....

En lähde kiitos.

Jos ihminen tarvitsee apua WC-asoinnissa, niin hänellä on oikeus palkattuun henkilökohtaiseen avustajaan. Näin olen ymmärtänyt.

Vierailija kirjoitti:

Kumma juttu, miten se on aina vain yksipuolista.

Toimivassa ystävyyssuhteessa molemmat voivat ajoittain kertoa huoliaan. Likasankoihmiset eivät kuuntele, vaan haluavat vain kuuntelijaa omalle pahalle ololleen. Sellainen suhde ei ole vastavuoroinen.

Se loppuu, kun panee välit täysin poikki tällaisiin ystäviksi ja kavereiksi tekeytyviin loka-autoihin.

Onko tuo erityisesti kaupunkilaisten ongelma?

Asun alle 10.000 asukkaan paikkakunnalla ja täällä on paljon erilaisia rythmiä, joihin voi kuulua. Yhdistyksiä on 130.