Leila Koo

Pentukoirat pureskelee kaikenlaista, joten ei kasveja pennun ulottuville. Aikuinen koira jättää huonekasvit rauhaan. Kaikki koirat tarvitsevat luvallista pureskeltavaa, jota löytyy marketeista ja eläintarvikekaupoista.

Jos sinulla on jo perustiedot, voi tässä olla hyvä materiaali:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/12/15/oppimateriaalit-englanti

Verkossa on hyviä kursseja. Vaatii vain omaa opiskelua 3-6 tuntia päivässä ja kohta sujuu englanti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Ei vaan niiden henkilöiden pitää tehdä asioille jotain, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa niihin positiivisesti. Muutenhan kuka tahansa maallikko voisi ruveta terapeutiksi, koska hän näkee mt-ongelmissa ongelman.

Näissä ketjussa käy toistuvasti ilmi, että naiset ovat sitten vain yksin ja ilman kosketusta, osa miehistä valittaa päivät pitkät asiasta netissä. TODELLA tiuhaan.

Miehet näkevät ongelman. Naiset eivät näe ongelmaa. 

Keiden pitäisi ajaa sitä, että tämä ilmiö otettaisiin yhteiskunnassa vakavasti? Miesten? Naisten? Niiden, joiden mielestä asia on tärkeä? 

Minä olen ollut vuosia yksin ja ilman kosketusta, olen nainen. En oleta yhteiskunnan ratkaisevan asiaa, en sitä siis edistä - etenkään, kun naisista ei edes puhuta.

Naisilla ei ole palstasta päätellen mitään motivaatiota ratkaista "ongelmaa", miksi miehilläkään ei ole? Vaikka nimenomaan tässä on kyse miehistä? 

Miksi naiset eivät näe siinä ongelmaa? Miksi yksinäisyys pitäisi vain hyväksyä? Ei tätä tarvitse lähestyä vastakkainasettelun kannalta vaan yksinäisyys on ihan yhtä negatiivinen juttu sukupuolesta riippumatta.

Yksinäisiä on ja yhteikunta tukee erilaisin muodoin aktiviteetteja ja tukitoimia. Niihin pitää itse hakeutua. Suomessa on yksilön oikeudet eikä ketään voida väkisin hakea kotoa niihin osallistumaan. Ongelma siis on ratkaistu.

Ratkaisu on osittain näennäinen. Aktiviteetteja ja tukitoimia on rajallinen määrä ja niistä tiedotetaan puutteellisesti. Koulumaailmassa koulupsykologipalvelujen tiedottamista muutettiin, koska järjestelmä oli ylikuormittunut muutenkin. 

Otetaan kuvitteellinen esimerkki: Yliopistonlehtorina työskentelevä tekniikan tohtori (mies) hakee aktiivisesti tukitoimia siihen, että ei pääse koskaan toisille treffeille ja ensimmäisillekin vain harvoin, vaikka on asian suhteen aktiivinen. Minkälaisia tukitoimia hänelle tarjotaan nyt kun hän on itse hakeutunut niiden pariin?

Tunnen yhteiskuntatieteitten tohtorin, joka on ollut E-kontaktin seuranhakupalstalla jo puoli vuosikymmentä. Hän hakee itseään huomattavasti nuorempaa tummatukkaista naista, jolla on omistusasunto Tampereella, mieluiten keskustassa. Hämeenlinnassa asuva kaunis ja fiksu tummatukkainen kaverini ei kelvannut, mutta ei ole kelvannut kukaan muukaan - toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Onko sinulla ideoita siihen, että MITEN näitä vähemmän suosittuja voidaan auttaa? Elämähän ei ole koskaan kaikille samanlaista eikä näin ollen tasa-arvoista.

Ei ole. Toisaalta mulla ei ole myöskään ideoita siihen miten lukivaikeuksista kärsivää lasta voidaan auttaa peruskoulussa. Onneksi kuitenkin jollakin on kyseisen alan osaamista. En usko hetkeäkään, että tästä fiksusta kansasta ei löytyisi tietotaitoa siihen miten markkina-arvoltaan heikompiosaisia miehiä voitaisiin auttaa. Tahto ja resurssit vain puuttuvat.

Mitkä ja kenen resurssit?

Yhteiskunnan. On kuitenkin kaikkien edun mukaista, että ihmiset pariutuvat ja syntyvyys kasvaa.

Millä konkreettisilla keinoilla? Ja jos keinoja ei ole, kenen tai minkä tahon pitäisi edistää asiaa käytännössä? 

Tätä sinun pitäisi kysyä sosiaalityön asiantuntijoilta. Olisiko sosiaaliasemien tehtävä? En tiedä

Tällaista tahoa ei ole, sosiaaliasemilla autetaan työllisyyden ja talouden ja sellaisten juttujen kanssa. Yksityiselämä ei kuulu valtiovallan piiriin Suomessa.

Eli palataan siihen, kenen pitäisi alkaa edistää asiaa niin, että sitä tukea saataisiin, mitä halutaan? 

Nähtävästi tiedät rakenteista enemmän kuin minä, joten keksit varmasti ratkaisun konkreettisiin keinoihin ennen minua. Ensin riittäisi se, että tunnustetaan ongelman olemassaolo eikä jauheta jostain seksiorjista. Miksei tähän voi suhtautua samalla vakavuudella kuin esimerkiksi lasten ja nuorten pahoinvointiin? Olen siitäkin huolissani, vaikka en osaa tarjota siihenkään mitään konkreettisia keinoja.

Miksi ulkoistat itsesi siitä joukosta, jonka pitäisi ottaa asia vakavasti? 

Minne katseesi suuntautuu, että yhteiskunta ottaisi tästä koppia? Kenen pitää ja millä keinoin herättää yhteiskunta ja ennen kaikkea, mihin? 

On vastentahtoisesti sinkkuja naisia, mutta he eivät floodaa palstoja täyteen asiaansa, eli ilmeisesti ovat sitten vain yksin vaatimatta yhteiskunnalta mitään. 

On miehiä, jotka näkevät saman omalla kohdallaan ongelmana, jolle pitäisi tehdä jotakin. Eikö olisi loogista, että ne, joiden mielestä on olemassa ongelma, tekevät asialle jotakin? Miksi eivät tee? 

Miksi juuri sinun ei pitäisi tehdä tälle mitään, vaan jonkun muun pitäisi? 

Ei vaan niiden henkilöiden pitää tehdä asioille jotain, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa niihin positiivisesti. Muutenhan kuka tahansa maallikko voisi ruveta terapeutiksi, koska hän näkee mt-ongelmissa ongelman.

Keitä suomalaisessa yhteiskunnassa ovat nämä henkilöt, joilla on kykyä ja tietoa vaikuttaa positiivisesti siihen, että vastentahtoisesti ilman naista olevat miehet saavat kumppanin? Kansanedustajat, lääkärit, psykoterapeutit vai kirjastonhoitajat?