Leila Koo
Seuratut keskustelut
Kommentit
En saanut, mutta meillä 1950-luvulla syntyneillä ei vielä onneksi ollut "kun kaikilla muillakin" -kulttuuria. Kun kaverin perheeseen talon ensimmäisenä hankittiin televisio, koko talon lapsilla oli vuorot päästä katsomaan sinne telkkaria.
Äiti teki vaatteet tai pienensi sukulaisten vanhoista vaatteista. Isä neuloi meille villapaitoja ja kaulahuiveja. Kenkiä oli pakko ostaa ja yhden talven mun ainoat jalkaan mahtuvat kengät oli liukaspohjaiset monot. Ei silti kukaan koulussa kiusannut.
Koiraa halusin kovasti. Ei sitä tietenkään hankittu, mutta oli naapurin koira, jota sain ulkoiluttaa joka päivä.
Sekaan vaan, siellä me muutkin eri ikäiset ja kokoiset, terveet ja vammaiset, karvaiset ja karvattomat ollaan.
Uunissa kypsennettyjä kokonaisia maa-artisokkia vuohenjuuston kanssa. Lisukkeena salaattia ja ruisleipää. Jälkiruuaksi ohukaisia lakkahillon kanssa.
Ei mitään väliä, kunhan niillä näkee edes silmälasien kanssa :)
Meillä pienennetään hiilijalanjälkeä minkä pystytään. Lapset on oppineet samaan, eivät ostele turhia ja syövät kasvispainotteisesti.
Pihan puut sitovat hiilidioksidia tällä hetkellä noin 1500 kiloa vuodessa ja vuosi vuodelta enemmän. Ei nurmikkoa, vaan kasvavia puita on meidän perheen pieni ympäristöteko.