Leila Koo

Odotan kuhunkin hommaan sille sopivaa innoituksen hetkeä.

Silloin kun lapset vielä asuivat kotona oli pakkotahtisempaa, mutta eläkeläistaloudessa ei ole niin väliä. Kuivat pyykit voi viikata silloin kun huvittaa tai viimeistään, kun narut tarvitaan uudelle koneelliselle.

Ruokaa teen joskus ihan mielelläni ja silloin isomman satsin, josta osan voi pakastaa. Sama kaikessa muussakin.

Joskus vaatehuolto ja kenkien kiillottaminenkin on kivaa, odottaa vain sopivaa hetkeä.

Jokainen päivä on kumminkin jollekin kotityölle ihan passeli.

Vein joulusaunan jälkeen lasten kanssa saunatontulle pienen kipollisen riisipuuroa. Puuroon tuli  kunnon voisilmä.

Puuro unohtui, kun syötiin jouluateria ja joulupukki tuli.

Lahjojen avaamisen jälkeen lapset muistivat saunatontun ja menivät saunalle katsomaan Puuro oli syöty! Kukaan perheestä ei ollut käynyt saunalla... paitsi kissa, sillä saunan ovi oli jätetty raolleen, että se tuulettuu.

Avaisin. Koulutettu saksanpaimenkoira hoitaa, jos koputtaja on pahoin aikein liikkeellä.

Olen tekemisissä iäkkiden ihmisten kanssa, joten kyllä varon saamasta ja tartuttamasta.

Tyttären kolmekymppisen miespuolisen työtoverin vakavaoireinen koronatartunta sai miettimään, että perusterve ja nuori voi olla riskiryhmää - ties mistä syystä.

Miten sinun mielestäsi näkyy oman kulttuurin ja isänmaan arvostaminen? Minulle se on oman kielen, suomalaisen luonnon, tieteen, taiteen ja kansanperinteen arvostamista. Samoin toisten suomalaisten hyvin kohtelemista esimerkiksi niin, että pidetään heikoista huolta, eli "kaveria ei jätetä".