Leila Koo
Seuratut keskustelut
Kommentit
Silava ja rasvapötköt kelpaa hyvin. Orava ei ole vaan vielä keksinyt, miten päästä siihen hampaiksi.
Aamulla kattelin, kun orava varastoi maasta lintujen puoliksi syömiä omenoita kuivumaan lehmuksen oksanhaaroihin. Kai se ajattelee, että pysyvät parempana kun eivät pääse mätänemään maassa.
Kun se teksti kerran julkaistaan jossakin, ihmiset alkavat tehdä siitä omilla tietokoneillaan huoneentauluja - jos teksti on ihmisten mielestä hyvä. Kukaan ei voi estää omaan käyttöön tekemistä, joten ansaitseminen ei ole kovin todennäköistä, valitettavasti.
Vierailija kirjoitti:
Pidin ennen kovasti hyasinteista. Sitten eräänä jouluna, kun olin yksin kotona, ajattelin että ostanpa kerrankin reilusti hyasintteja. Istutin niitä ämpärin kokoisen ruukun täyteen ja asettelin kauniisti sammalia ympärille. Mutta sain siitä tuoksusta hirveän migreenin enkä sen jälkeen ole kestänyt hyasintteja sisätiloissa.
Iso vanhanajan joulukaktus täydessä kukassa on kyllä upea näky.
Hyasintille allergisoituu, mutta se voi kestää vuosia. Tunnen ammattiputarhurin, joka oli alalla 30 vuotta ennen kuin alkoi saada oireita hyasintista. Nyt ei voi oleskella samoissa tiloissa edes yhden kukkivan hyasintin kanssa eikä mitään asiaa kasvihuoneeseen, jossa kasvatetaan hyasintteja, vaikka kukat ei olisi vielä edes avautuneet.
Jouluruusu. Käyn puutarhassa ihastelemassa sen kukintaa keskellä pimeintä talvea. Kukkii jo. Toivottavasti ei tule paukkupakkasia jouluksi.
Teoriassa juuri noin. Käytännössä pienten lasten perheessä tavarat harvemmin menevät omille paikoilleen. Eivät mene lapsilta eivätkä edes aikuisilta kun pitää säntäillä milloin mihinkin kesken oman varsinaisen tekemisensä.