Lefemme

Tsemppiä paljon Melita! Tuo on kyllä harvinaisen totta mitä toteat pitkän yrityksen vaikutuksesta raskauteen ja lopulta lapsen saamiseen. Mä olen itse ilolla huomannut omasta puolisosta sen valmistautumisen tietynlaisen asennoitumisen toivottavasti tulevaan isän rooliin. Jos olisin "pamahtanut" paksuksi noin vain, olisi se ollut suurempi positiivinen shokki niin minulle kuin hänellekin. Ollaan molemmat kasvettu ja toisaalta myös lähennytty "projektin" aikana. Totta kai jokainen vanhempi arvostaa ja rakastaa raskautta ja lapsia paljon, mutta jotenkin kuitenkin uskon, että siitä osaa olla paljon kiitollisempi, kun se ei ole tullut tuosta vain ylättäin. 

Ja mitä tuohon epäonnistumiseen naisena tulee. Kaikki viestit mitä olen sun kirjoittamana lukenut (luin pitkälle taaksepäin... :D) vaikutat mahtavalta naiselta. Toki en tiedä sun taustaa tarkemmin, mutta silti ainakin omalla kohdalla ajattelen, että tämä kaikki raskauteen liittyvä on vaan niin sattuman kauppaa ja miehelläsi ja x:llä on ollut yksinkertaisesti uskomattoman hyvä mäihä. Tavallisempaahan on, että joutuu venailemaan sen lähemmäs vuoden. Toivon niin kovin, että tutkimukset, joihin olette päättäneet mennä tuovat vastauksia turhauttavaan ja masentavaan tilanteeseen! Tsemppiä paljon!

Ja Maija! Tervetuloa lämpimästi!

Hopehope ja Legolatar, pystyn niin hyvin samaistumaan teidän kahden ajatuksiin liittyen yrityskertoihin ja nousevaan pelkoon/epävarmuuteen. Kaikilla meillä yritystä jo hetken aikaa takana, mutta ei kuitenkaan niin paljon, että syytä ajatella lapsettomuutta. Tämä on ikään kuin epävarma välitila, jossa väkisin hiipii kaikenmoisia ajatuksia salakavalasti mieleen. Mulla aina ilmassa tietynlaista turhautumsta juurikin siitä, että miksi ei maailman luonnollisin asia onnistu, onko jossain oikeasti isompaa vikaa, kun ei minkäänlaista merkkiä mistään! Yritykseen on jotenkin myös turtunut ja useat koetut kierrot on tuoneet tietyn zen-tilan. Olen niin monta kertaa huomannut, että itsensä tutkiminen ja oireiden pohtiminen on turhaa ja kuluttavaa eli tietynlainen rauha, mutta myös malttamattomuus leimaa ainakin meidän yritystä. Jotenkin alkavat kuukautisetkaan ei enää aiheuta niin suurta surua, vaan ennemmin olankohautuksen ja uutta kiertoa kohden -reaktion. Juttelin vaivihkaa anoppini ja äitini kanssa, jotka eivät siis tiedä yrityksestä, ja he molemmat sanoivat, että vuosi meni odotellessa kaikkien raskauksien kohdalla. Se toisaalta tuo voimaa ja käsivällisyyttä. Yrityksen aikana on myös ihana ollut huomata miehen aitoja reaktiota ja sitä, että hän täysin aidosti odottaa ja yrittää mun kanssa, enkä todellakaan ole asian kanssa ns. yksin. Eilen illalla totesi itse, että noh, muutaman kuukauden päästä vuosi täynnä ja voidaan mennä tutkimuksiin. Ensimmäinen kerta, kun meillä sanottiin tämä asia ääneen ja ihana, että se tuli hänen suustaan. Jos olisi tärpännyt heti, niin ihan pian olisi laskettu aika. Mutta hei ihanat naiset ja muut, jotka vuoden rajapyykkiä pikkuhiljaa kolkuttelevat tai ovat jo ohi menneet! Mä pidän meille kaikille niin peukkuja pystyssä ja olen myös varma, että kaikkien meidän aika koittaa kyllä. <3

Orchid. Hirmuisesti tsemppiä sulle gynelle. Niin kuin itse sanoit, niin kaikki todennäköisesti juurikin niin kuin pitää olla, mutta tulethan silti heti kertoilemaan miten sulla siellä meni. Halauksen lähetän sun mukaasi tsemppaamaan!

ON: Totta tosiaan loppukiertoa porskutellaan! Ja niin kuin ylempänä kerroin, niin hyvinkin rauhallisin mielin, piina on tervetullut vasta loppuviikosta. :) Oireita ei ole ja mikä kummastuttaa, niin ei mitään. Yleensä on ollut rinnat tai nännit tässä vaiheessa kiertoa kipeät, mutta ei nyt. Että osaakin jokainen kierto olla omanlaisensa! Nyt olis dpo8 ja mullahan tuo luteaali noin 10-12 päivää, lähellä siis ollaan ja sunnuntainaha viimeistään pitäisi uuden kierron alkaa. Viikonloppu mökillä ja sinne en testejä aio roudata (tulen vielä niin katumaan tätä päätöstä) eli perjantaina varmaan jo testattava. Hölmöähän se on, mutta en millään jaksa maanantaihinkaan! 

Tulipas pitkä postaus.. :D

Lefemme 21/25-27 ya 3/14 yk n.10 ja dpo8

Hei ihaNaiset pitkästä aikaa! Olen lymyillyt tuolla yritys päällä ketjun puolella, mutta siellä on sellaiset vauvakuumehuurut ja tohinat päällä, että ääntään ei oikein kuuluville saa, vaikka kurkkunsa kipeäksi huutaisi. Palaan siis tänne vähän rauhallisempiin ympyröihin, kun ei musta ole intoilemaan toisessa ketjussa ihan riittävästi. 

Ihan ensinnäkin, hirmuisesti tapahtunut täälläkin ja alakuloisiakin juttuja. Muutaman sivun luin läpi ja suuren suuren voimahaluksen lähetän Teille kaikille! <3

Täällä yk10:llä porskutellaan eteenpäin. Tokihan tuo luku näyttää ihan liian suurelta, koska kiertoon ja tärppipäiviin olen kiinnittänyt huomiota vasta puolet tuosta. Jotenkin myös yritän ajatella, että ei olla yritettykään kuin vasta se viisi, lohduttaa mieltä. En kuitenkaan ole ihan varma olisiko ensimmäiseen viiteen kiertoon edes ollut mahdollista tärpätä alkuunkaan, kun päiviä en ole ylös kirjoitellut. Silti aika ajoin hiipii turhautuminen, että miksi ei tapahdu mitään. Yritän kuitenkin rauhoitella itseäni, ettei vielä kannata huolestua. Ja onneksi vertaistuki palstan puolesta on mitä mahtavinta!

Mutta niin 20/25-27. Viime kierto oli kummallinen ja päättyi sairaalareissuun kovien vatsakipujen takia. Multa ultrattiin viiden sentin kokoinen kysta tämän kierron ensimmäisenä päivänä, joka kyllä taisi lähteä samantien liikkeelle, kun kovat alavatsakivut loppuivat. Samalla kun gyne kuuli, että yritystä on, se tsekkas yleisestikin ja totesi, että kaiken pitäisi olla kunnossa ja uusia rakkuloita kasvaa hyvin. Kummallisesti kivun aiheuttama huoli vaihtuikin iloisiin ja helpottaviin uutisiin. 

Nyt siis odotellaan mitä tuleman pitää. Olo rauhallinen, mutta salaa toiveikas, hössöttämisen olen jo todennut turhaksi ja johtavan vaan stressiin ja pettymyksiin. Ikinä ei voi olla varma mitä tapahtuu. 

Anteeksi myös, että olen niin minä, minä.. Kaikille olisi varmasti sanottavaa, mutta vaikea hetken tauon jälkeen tarttua mihinkään erityisesti. :(

Elämä vaan on joillekin täynnä suuria yllätyksiä, mutta parempi oppia tällainenkin asia myöhään kuin ei milloinkaan.

Vau! Viisi plussaa kahdessa päivässä, joista neljä pitkämatkalaista. Onnea myös Josefiina! Tulee palstalle "hiljaista", kun pitkään ilahduttaneet aktiivit siirtyy plussanneisiin, mutta hyvä niin! <3