Lazyanne

Valitettavasti joillekin rapsahtaa tää "vaikeampi" kohtalo pahoinvoinnin suhteen. Itse kärsi erittäin vaikeasta pahoinvoinnista viikoille 17, nyt mennään 20+3 ja edelleen minulla on lääkitys helpottamassa pahoinvointia. 

Itse en asu Suomessa, joten en osaa sanoa että miten siellä lääkärissä asiaan suhtaudutaan mutta uskoisin että vaikka onkin voimat vähissä niin pyri pyytämään vaan apua niin paljon kuin saat lääketieteellisin keinoin.
Töihin mulla ei ole ollut asiaa sitten raskauden eka viikkojen jälkeen, ja jos sulla pahoinvointi jatkuu yhtä pahana niin sun ei auta kun jäädä töistä pois niin pitkäksi aikaa kuin olo taas helpottaa. Onneksi voit vielä olettaa kuitenkin että kaikki on ohi viimeistään viikoilla 12-14. 

Odotan ensimmäistä lasta ja sinne suunnilleen 12 viikolle kuvittelin sen järkyttävän oksentelun (päivässä n 15 kertaa) ja pahoinvoinnin olevan ihan normaalia. Pakotin itseni syömään vähintään 5 kertaa päivässä, sisällä ei kuitenkaan pysynyt niin syömiset kuin juomiset. Mikä tietenki johti entistäkin pahempaan tilanteeseen...lopulta oksensin vain verta.
Jouduin tiputukseen muistaakseni 10 viikolla ja siitä lähtien olen selviytynyt päivistä lääkityksen ja tiputusten avulla. Valitettavasti aina lääkitys tai tiputuskaan ei helpota oloa, vaan se on vain kärsittävä. Lääkärit määrävät muutamia eri merkkejä, joissa sama vaikuttava aine, niin niissäkin on aina ihmiskohtasia eroja et miten ne auttavat/auttaako ollenkaan. Mä kokeilin useampaa lääkettä, jotka ei auttanut ollenkaan mt lopulta löytyi lääke joka auttoi edes muutamaksi tunniksi pahimpina aikoina.
Suosittelen lääkäriin menoa ja pyytämään helpotusta joko lääkityksenä tai tiputuksena! Ja jos oksentelu loppuu ja voimat vähenee, niin surutta vaan päivystykseen ja pyyntöä tiputukseen.
Itse olen erittäin lääkevastainen henkilö, enkä ole elämäni aikana käyttäny juuri särkylääkettäkään. Mutta tässä tilanteessa meidän on ajateltava myös lapsen hyvinvointia, lääkkeen avulla saat pysymään edes muutaman tunnin ruuan sisällä päivässä että lapsi saa tarvittavat ravintoaineet.

Iso tsemppi pahoinvoinnin keskelle!

Jään mielenkiinnolla seuraamaan. 
Mulla ei ruokahalua ollenkaan, ruokavalio koostuu vaaleasta juustosta/maistamattomasta jogurtista ja täysjyväleivästä suurimmaks osaks. Juomana päivästä riippuen ruusunmarja/mustavatukkateetä tai kaakaota jossa ihan tosi vähän sokeria ja maitoa. Jos vaan pystyn ni pyrin syömään paljon hedelmiä ja pähkinöitä. 

Mamatrn: Jotenkin niin lohdutonta ees kuulla et joudut toisen kerran kokemaan samaa, siitäkin huolimatta että lopputulos on jotain ihanaa. 9 kuukautta jatkuvaa huonoa oloa on todellakin rankkaa, vaikka fyysisesti jotenkin sietäskin oloa niin henkiset voimavarat tulee vastaan. En tiiä miten Suomessa pääsee hoitoon, mut täälä pääsen heti tiputukseen jos voimat on poissa. Suosittelen ehdottomasti että pyrit heti ku mahdollista tiputukseen, vaikka vaadit että saisitko viikoittain kunnes helpottaa edes vähän. Mulla tosin viime tiputuskaan ei auttanu vaan oksensin jo samana iltana normaaliin tapaan. 
Mä en tiiä miten Suomessa suhtaudutaan lääkitykseen, mut mun pelastus on ehdottomasti ollut tuo lääkitys. Otan aamulla lääkkeen ja pyrin seuraavien tuntien aikana syömään paljon. (munkin ruokavalio koostuu jogurtista, juustosta ja leivästä) Illasta sit voi huoletta päästellä kaiken ulos. Näin tehtyäni oon pystyny olemaan nyt jo pidemmän jakson kotona, koska inhoan sairaaloita yli kaiken. 
Tsemppiä sulle, ja toivotaan et edes vähän alkais helpottamaan tai löytyis sopiva lääkitys ja apu mikä ees aavistuksen helpottas oloa. 

Jännityksellä odotan: Ihan yhtälailla raskausaika voi olla vaikea pelkän pahoinvoinninkin takia. Sulla ei välttämättä ole enää montaa viikkoa sit kuvotusta ainakaan jälellä jos menee "normijuttujen" mukaan. Väsymyksestä en sano mitään, taitaa kaikkia väsyttää tää olotila. 

Ollaan reippaita ja yritetään olla hehkeitä itse kukin!

Kiva jos sielläpäin alkaa olot hellittämään. Mä taas unelmoisin siitä että olisin ees vähän kunnossa et jaksaisin töihin, mut tällähetkellä ei mitään mahiksia. 
Olot on ehkä ees vähän helpottanu, välillä päiviä etten oksenna ollenkaan. Lääkityksen kanssa siis alkaa olemaan jo ihan siedettävää. Päivät menee edelleen kotona, jos lähden mihinkään niin siitä kiitoksena saan levätä 2-3 päivää aivan voimattomana. 

Stressiin oikeastaan ainut keino on vaan päästää menemään, ja laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Kaikkein vaikeimman taistelun sä käyt oman ittes kanssa. Mä pitkään tein kotona töitä, ja uskoin olevani valmis opettajan hommiin, kun kouluvuosi starttasi täällä. Stressasin myös sitä ettei koti ollut kunnossa, enkä kyennyt ruuanlaittoon...ja olis ollu niin miljoona hommaa mitä yritin tehdä vaikkei voimat riittänyt. 

Nyt oon oppinu hyväksymään tämän tilanteen, tää on kuitenkin ohimenevää. Jos ei parissa viikossa, niin viimestään viiden kuukauden päästä. Enää en stressaa kotihommista tai töistä. Suosittelen sullekki et omien voimien mukaan teet vaan mitä huvittaa ja mikä tuntuu hyvältä. Ja teet vaan asiat mitkä on pakko sen lisäksi. 

Suosittelen kokeilemaan kahvia kylmänä, esim. maitokahvi on hyvää kylmänäkin. Mä kaipaan aivan älyttömästi kahvia, mut en vaan pysty juomaan. Välillä kun kofeiininpuute on sietämätön niin sitten juon lasillisen pepsiä. Se tekee terää.