LÄSKI

Ensi viikolla näemme taas. On tämä vain niin jännää. Olo kuin teinitytöllä :D

Tänään en uskaltanut laittaa meikkiä. Tapahtui ke-to yönä.

Vierailija kirjoitti:

Oletko vähentänyt roskaruuan syöntiä?

Luonnollisesti. Usein tuli kapakan jälkeen käytyä hesellä/pizzeriassa. Sit darra-ateriaksi lisää jotain moskaa... Sekin jäänyt pois. :)

Tykkään itsekin tatuoinneista. Ne kertoo ihmisestä paljon, vaikkei kaikilla olisikaan kauhean tärkeitä taustatarinoita. Mielestäni ne ovat hienoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä tullut tehtyä. Aina on ollut hyvä kokemus.

Jos vain olette kuvat vaihtaneet ensin ja jutelleet reilusti, ja siinä lomassa vaikka jakaneet aina lisää kuvia siltä päivältä itsestänne, niin todennäköisyys sille että on juuri sellainen kuin mitä kuvittelet on korkea.

Ainakin minulla on aina ollut hyvä kokemus. Jollain tapaa jopa hauskaa nähdä ihminen eri paikasta, tai mennä hänen luokseen eri kaupunkiin. On kuin arjesta irtaantumista tai jopa lomaa.

Oikeastiko ajattelet, että still-kuvasta voi päätellä, tykkääkö ihmisestä livenä? Eihän kuvasta voi tietää, miltä toinen tuoksuu, tuntuu, millainen kehonkieli hänellä on, millaisia maneereja, miten hän toimii liikkuessaan ihmisten ilmoilla jne.

Nettideittailun alkuaikoina, 1996, tein itse sen virheen, että sovin miehen kanssa tapaamisen omaan kotiini. Olimme puhuneet puhelimessa pitkiä aikoja ja kuvittelin olevani ihastunut. Olin nähnyt kuvissa (siihen aikaan ei ollut somea eikä kännykuvia vaan kuvat piti skannata) kasvoiltaan ihan mukavan näköisen miehen, ja ruumiinrakenteeltaan hän oli kuvannut olevansa 'athletic' (huom. ihan länsimaisesta miehestä puhutaan).

Lentokentällä tapasin miehen, jolla oli useita kymmeniä kiloja ylipainoa, pitkä selkä ja lyhyet jalat, leveä lantio, jolla roikkui vielä matkapuhelin (voi sitä aikaa! :-DDD), liian pieni takki joka ei mahtunut kunnolla kiinni ja kaiken kaikkiaan hän oli aivan erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Halusin antaa hänelle kuitenkin tilaisuuden, koska koin että olisi pinnallista siinä vaiheessa enää pakittaa, ja yritin opetella haluamaan häntä. Ei siitä mitään tullut. Ja kun pinnan alta paljastui vielä kunnon seksisti, joka kävi ihan kuumana minun kroppaani ja olisi halunnut minun pukeutuvan minihameisiin ja korkkareihin, ja käänteli päätään ja päästeli ääniä nähdessään kadulla kevyesti pukeutuvia naisia, niin olihan se ajan tuhlausta edes jatkaa tapailua.

Eli älkää hyvät ihmiset kuvitelko, että muutaman valokuvan perusteella tiedätte, tykkäättekö ihmisestä livenä.

Niinhän se on. Sanoisin, et mulle kävi hyvä tuuri. Pelkästään tämän ensitapaamisen perusteella tuntuu siltä, että oltais tunnettu jo pidemmän aikaa.

 

Pakko kyllä myöntää, että mua jännitti ettei netissä olleet kuvat näyttäneet koko totuutta esim. kehostani. Olen siis hieman pyöreämpi enkä ole sitä peitellyt. Ei se pömpöttävä masu tai selluliittireidet kuitenkaan kuvista hyvin näy. Odotan innolla kuitenkin tulevaa.