Larsku85

Mun piti tulla kattomaan joko mörötin+muut on lähteny jo synnytteleen. JoJo tais ainakin päästä tositoimiin, ihanaa!



Toivottavasti mörötinkin pääsee pukertamaan vauvaa ulos pian kun sulla noin paska olo on!



Ja hui, Heidi ja Viiperokin on jo noin pitkällä! Ja osse! Ihanaa, kohta varmaan vauvauutisia satelee teiltä kaikilta, täytyy siis käydä täällä koko ajan kurkkimassa kuka seuraavaks siirtyy vauvapuolelle :)





-Larsku ja poitsu 3vkoa3pv

Hei vaan kaikki Ensikot!



Täytyy nyt varmaan minunki jo siirtyä tälle puolelle! Miten tuntuukin, että on niin vaikee siirtyä odottajista tänne! Mutta nyt sain vihdoin aikaseks tulla kirjotteleen tänne :)



Meidän poika siis syntyi 13.10.2006 klo 00.20. Raskausviikkoja oli koossa 39+4. Pojan mitat 3260 ja 50cm. Synnytys oli nopsa, 8 h yhteensä.

Nyt poika on jo 3300g ja huomenna tasan kolme viikkoa vanha.



Vauva-arki on lähtenyt meillä käyntiin hienosti. Itse kun olen ollut niin paljon tekemisissä vauvojen kanssa, niin vauvanhoito sujui alusta lähtien hyvin. Mies ei koskaan aiemmin ole edes vaippaa vaihtanut vauvalle, joten opettelemista on ollut. Mutta hienosti sujuu jo :)

Pari päivää kotiintulon jälkeen oli havaittavissa masennusta ja ahdistusta itsessä. Kävin lukemassa kaikkia vauva-sivuja netissä ja ahdistuin kamalasti. Rupes kaduttaan, että alettiin tähän hommaan. Mietin, että nyt toi nyytti on tossa vieressä ainaki 18 vuotta! Mutta onneks meni masennus pian ohi ja aloin nauttia tästä vauva-arjesta, joka on ihanaa! Vauva herää pari kertaa yössä, joten saan itse nukuttua tosi hyvin yöt. Maitoa tuli aluks järjettömät määrät, mutta nyt on alkanu väheneen huolestuttavasti. Eilen tarvi antaa pakkasesta maitoa, ku tisseistä ei siis tullu ku pari milliä! Toivottavasti tää on väliaikaista..? Jollain kokemuksia?



Juups, mutta en nyt tarinoi tän enempää ku pitäis mennä tekemään ties mitä, ku vauva nyt nukkuu! Ens kerralla sit lisää :)



Talvista torstaita kaikille!



-Larsku ja poitsu 2vko6pv

Piti munki tulla kurkkimaan tänne välillä, vaikka tuo vauvan hoito viekin melkein kaiken ajan. Nyt poika nukkuu tyytyväisenä :)



Oikeestaan piti tulla Möröttimelle sanomaan, että myös minä nukuin tosi huonosti viimeisilläni, mutta synnytystä edeltävän yön tosi hyvin! Ehkä silläkin on joku tarkoitus... Että kerää sitten voimia sitä synnytystä varten... Tai jotain... Mut ei sulla enää kauaa mee!



Ja Osse kans ihan viimeisillään, ihanaa!



Niin ja Amya en kai oo vielä edes onnitellu, joten hurjasti onnea prinsessasta!!





Meillä täällä vauva-arki sujuu hyvin. Poika on tosi kiltti, nukkuu yöt hyvin ja herää vaan pari kertaa yössä. Saan siis ite nukuttua tosi hyvin. Päivisin poika on alkanu jo oleen enemmän hereillä eikä nuku koko aikaa, niinku alkuunsa.

Mulle on tullu suurena yllätyksenä tässä uudessa elämäntilanteessa se, että kaikki on melkein kuin ennenki. Paitsi että meitä on nyt kolme, eikä kaikki käy enää yhtä simppelisti kuin ennen. Mutta me tehdään ihan samoja asioita miehen kans kuin ennenki, pussaillaan ja halaillaan joka välissä. Tietysti meidän molempien huomion varastaa vauvamme, mutta ollaan molemmat pyritty antamaan huomiota myös toisillemme. Se on ainaki tässä vaiheessa vielä tosi helppoo, ku vauva on niin kiltti eikä kitise turhia. Ollaan myös molemmat asennoiduttu vanhemmuuteen jotenki rennosti, ei oteta turhia paineita mistään. Pelkäsin etukäteen, että meidän elämä muuttuu liikaa. Mutta ihan samoja ihmisiä me ollaan ku ennenki. Joten meillä elämä on täällä tosi helppoo ja ihanaa <3 Kunpa se jatkuis semmoisena :)



Ja niinkuin Amy sanoi noista raskauskiloista, älkää niistä huoliko. Tosin mulla tuli niitä vaan vajaat 8, mutta pois on lähteny jo 10! Ku tulin laitokselta, niin jäljellä oli kilo. Pari päivää myöhemmin olin jo miinuksella. Äkkiä ne kuulkaa lähtee!



Jees, mutta ei mulla nyt tässä muuta. Kauheesti tsemppiä loppusuoralla oleville ja muillekin! MOimoi!





-Larsku ja poitsu 2vkoa5pv

Mut eka onnittelut Opelle ja perheelle pikkuruisesta tytöstä!



Sori heti etukäteen, tää on pitkä. En osannu lyhentää oikein mistään kohtaa...



Tässä siis kertomusta päivästä 12.10.2006

Viime torstaina siis ruuan jälkeen menin lepäilemään sängylle. Yhtäkkiä klo n.16.30 iski järkyttävä supistus. Niin erilainen kuin ennen, paljon voimakkaampi ja kesti tosi kauan. Olin heti varma, että tänään lähetään synnyttään, koska supistukset oli heti alusta saakka säännöllisiä. Niitä tuli n. 5-10 min välein. No, olin ihan into piukeena, että tänään pääsen synnyttään! Kirjotin sähköpostia kaverille ja kävin vielä täälläki ilmottamassa asiasta. Sit pörräsin netissä muutenki sen ajan, ku mies siivos. Huvittavinta oikeesti oli, että ku mun mies on ylisiisti ihminen, niin sen piti tiskata ja siivota vielä ennen lähtöö. Oli kuitenki siivouspäivä, niin eihän sitä nyt synnytyksen takia siivousta ohiteta! :D No, eipä se koskaan oo vielä niin nopsasti siivonnutkaan! Minä soitin siskolle, että missä vaiheessa tarvii lähtee laitokselle. Se oli ihan onnessaan ja käski mennä suihkuun. Jos supistukset voimistuu siellä tai sen jälkeen, niin sitten kannattaa lähtee. Ja kyllähän ne voimistu. Supistukset oli kipeitä, mutta kestettävissä. Käytiin vielä kaupassa ostamassa evästä. Matkalla olin jo aika kipeä. Taysissa oltiin klo 19.30. Siellä oli tosi hiljaista. Svo:ssa mut tarkastettiin ja kohdunsuu oli auki 2-3cm, kaulaa ei jäljellä. Tarkastuksen jälkeen yritin olla miehen kanssa svo:n tiloissa jonkin aikaa, mutta aloin olla niin kipee, että pyysin jotain kivunlievitystä. Mut vietiin synnytyssaliin klo 20.30. Sain ilokaasua, joka ei auttanu tippaakaan. Annostusta lisättiin ja sit olinki pöhnässä koko ajan. Olin aivan kamalan kipeä eikä se ilokaasu auttanu yhtään. Jonkin aikaa yritin kärvistellä kipujen kans, kunnes pyysin epiduraalia. Kätilö alkoi valmisteleen mua sitä varten. Ja sitten tuli gynekologi puhkaiseen kalvot klo 21.40, josta alkoi koko synnytyksen kamalin vaihe. Kalvojen puhkaisu nimittäin teki supistuksista 100 kertaa kipeempiä. Klo 22.00 sain epiduraalin. Ne 20 minuuttia, jotka odotin epiduraalia, oli elämäni kamalimmat. Vedin ilokaasua, puristin miehen kättä ja tuhersin itkua. Tärisin sen kivun voimasta. No, epiduraali auttoi, mutta mulla jäi kummallinen paineen tunne alapäähän. Luulin sitä pissahädäks ja pääsin vessaan, mutta mitään ei tullu. Mut katetroitiin eikä siltikään tullu pissaa juuri ollenkaan. Paineen tunne vaan jatkui. Kätilö päätti tsekata tilanteen ja sanoi, että 8cm auki! Menin semmoselle satulajakkaralle kätilön ehdotuksesta ja se käski vaan kevyesti ponnistella, jos siltä tuntui. Lapsivettä lorisi lattialle siihen malliin, että lattia lainehti siitä. Kohta tuntui siltä, että tulee kakka ja paineen tunne voimistui. Soitettiin kätilö paikalle, 10 cm auki ja sain luvan alkaa ponnistaan sängyllä omaan tahtiin klo 23.45. Ai että se oli ihanaa päästä tekemään jotain sille paineen tunteelle! Rauhassa ponnistelin ja tuntui, ettei se vauva mihinkään sieltä tuu. Olin tosi väsyny, meinasin aina nukahtaa supistusten välillä. No, jossain vaiheessa kätilö rupes ettiin eppari-tarvikkeita valmiiks, ihan varalta vaan. Samalla tuli mulla supistus ja ponnistin enemmän ku koskaan. Tunsin kuinka vauvan pää tuli melkein ulos. Kätilö pisti vauhtia töppösiin, mutta ei silti kerinny niitä tarvikkeita haalia kokoon ajoissa. Mies soitti toisen kätilön paikalle. Sekunnissa se tuli, mun asentoa vaihdettiin ja sit sanoin, että mun on pakko nyt vaan ponnistaa. Ne antoi luvan, ja sitten meidän pikku prinssi olikin jo pihalla klo 00.20! Mies oli seilannu ponnistuvaiheessa mun alapään ja pään väliä koko ajan. Kun vauva oli pihalla, se tuli itkien halaamaan mua. Siinä me sit oltiin koko perhe, vauva äitin rinnan päällä, molemmat isin tiukassa halauksessa. Itse tirautin ensimmäiset itkut vasta, kun kaikki oli ohi ja vauva oli kapaloituna tuoreen isin sylissä keinutuolissa. Näky oli niin liikuttava. Isi oli niin onnellinen.



Eli kaiken kaikkiaan aika nopea synnytys. Repesin tosiaan jonkin verran, kun se kätilö ei kerinny epparia tehdä. Sen ansiosta istuminen onkin nyt hankalaa, samoin kakkaaminen. Mutta palkinto on ihana. Maailman ihanin <3 Yöt sujuu aika hyvin, poika herää pari kertaa yössä syömään. Itkeä se osaa oikeestaan vaan silloin, kun sille vaihtaa vaippaa. Sitä ei poika voi sietää. Imetys sujuu rintakumin avulla parhaiten. Aluks vauva kyllä tykkäs imee äitin tissiä ilman kumia, mutta kun nää tissit vähän kasvoi, niin ei se enää saanu kunnolla otetta. Eli poika selkeesti tykkäs äitin pienistä tisseistä, nää isot ei oo sen mieleen :D



Jeps, mutta menen nyt seurustelemaan ton prinssin kanssa. Tuun taas kurkkimaan tänne joskus :) Hyviä vointeja kaikille enskoille!





-Larsku ja poika 6pv

Perjantaina 13.10.2006 (auts mikä syntymäpäivä pojalla:)) syntyi meidän poitsu klo 00.20. 3260g, 50cm ja pipo 35cm.



Synnytys oli nopsa, 8 tuntia ensimmäisistä supistuksista, jotka tuli kyllä heti säännöllisesti. Kaikki meni kokonaisuudessaan hyvin. Mitä nyt ponnistusvaiheen loppurutistus tuli niin nopeesti, että kätilö ei kerinny leikata ja repesin ilkeesti. Mutta pojalla oli koko ajan kaikki tosi hienosti. Ja kaiken kaikkiaan jäi hyvä mieli synnytyksestä.



Nyt sitten opetellaan vauva-arkea. Päästiin eilen kotiin ja viime yö meni sitten vähän miten sattuu... Tissit on niin kovat, ettei vauva saa oikein otetta niistä. Mutta ehkä se tästä. Imetys sujuu noin muuten oikein kivasti. Ja vauva on niiiiiiiin söpö!



Joo, mutta tuun kertomaan tarkemmin synnytyksestä joku toinen päivä. Toivottavasti seuraavaksi sitten amy ja ope pääsee tositoimiin! Hyviä vointeja kaikille enskoille!





-Larsku ja poitsu 3vrk