lapinnoita

Mukavaa alkanuta viikkoa!!

Tervetuloa uudet!! :D

Pika ON: Mie olen nyt saanu itteni jotenki rauhotettua tämän homman kans. En ihan kokoajan ajattele että "jos js kun tulen raskhaaksi..." ..ja tämä on mukava olotila. Päiväkahvi-hetkiä ootellessa.. ;D

Lapinnoita kp12/27-28

Kylläpä se ulukoilima tekkee ihimeitä. Nyt on mieli positiivinen. Joka vanhoja muistelee - sitä tikulla silimään.

Plussatuulia kaikille, onnea matkaan ovistelijoille!!

Pikkuinenmyy: Meinasin kyllä että en vuodata teän niskhaan koko historiaa, siksi olen vain lyhykäisesti aikasemmissa pinoissa kertonu. Aika-ajoin net tunteet kuitenki nousee pinthaan ja kai sitte halusin kertoa teille pitkään yrittänheille ettettä luovuta.

Kyllä minussa on vieläki se "lapsettomuuesta kärsivä minä" sisällä ja tuntuu välillä ettei mulla ole oikeutta haaveilla NELJÄNNESTÄ. Tuntuupi että ihimiset ajattellee että eikö niille mikhään riitä. 

Ystäväpiirissä on pitkhään yrittänhejä jokka tietää meän taustan, viimeksi eilen tuli yks silimhiään pyöritellen selevästi pahentunheena että "jokos tiiät että seki oottaa, eri miehelle ja näin äkkiä..." ...tiesin ja ehkä hetken olin sammaa mieltä mutta ossaan jo aatella eri kantiltaki. Ihanaa kun tällä yhellä ihimisellä kasvaa sisällä uusi elämä. :D

Ja yksi ystävä, jolla iän puolesta on hoijot lopetettu ja hänen omin sanoin;"tuomittu ikuisheen lapsettomuuteen" ...aivan pelottaa miten hän reagoi jos met sattuisimma vielä onnistumhaan tässä. Tästä kolomosestaki oli selevästi harmissaan.

Niin minusta vain tuntuu että en sais enhään toivoa. Mutta meän parisuhe on niin hyvä ja onnellinen ja kaikesta tästä on yhessä selevitty ja palkintoja on tullu.. Täytyy kovettaa ittensä ja ajatella ommaa nappaa ja ommaa perhettä -mikä meile on hyä. Ja mikä ihaninta kun lapset saa kasvaa sisarustensa kanssa.

Kuka son sanohmaan mikä son kellekki oikia lapsiluku. Met olisimma olheet valmhiit adoptoimaan jos emmä olisi näitä ihania lapsia saanheet.

Kuulkaa nyt mie alan mennä niin syvälle taas että parempi ko lopetan. Tämän kirjotuksen siis nyt. Nostan nokan pysthöön ja otan pikkusen komsiihoon ja lähen pihalle ruokkimhaan elukat. Sielon taas niin mahtava auringonpaiste että!

Lapinnoita kp9

Voi Tellu,kiitos.... ja mie sain nyt nauraa veet silimissä -antheeksi- mie olen kerran unohtanu lapset hoitoon, ja palannu hieman myöhässä heitä hakemhaan.. matkaa oli töistä hoitopaikan kautta kotia 40km. 4vuotias oli niin sydän säröillä -äiti ethän enhään unoha....

Aurinkoista huomenta!!!!!! :D

Voi hyvänen aika, Maizaana ja Kirsikkakarkki -kiitos ihanista sanoista, saitta aivan kyynelhet silmhiin ja HYMYN KORVHIIN!! Ihana aamu ;D

Marjanalle nyt menkat sinne ja vähän hopusti HOP HOP!!! Ja juu ne päiväkahavit oman kullan kans on kyllä aika hauska juttu, äläkkös olemma olhet 15v naimisissa ja mie meikkaan ja laitan kahavipöyän hienoksi... nukutan pikkusen ja oottelen urhoani saapuvaksi.. Otamma kyllä ihan kaiken hauskuuen irti tästä vauvanteosta.. joskus se on ollu toisinki....

Jonsteri: harmittavasti siirty se lääkäriaika.. Nauti kevhäästä, kyllä se pikkunyytti teilleki vielä tullee :D

Lumi, Serputin ja Pikkuinenmyy sekä mie itte: toivomma että yrityskerta 3. toden sannoo!

Kirsikkakarkki: Mie olen kait 17kesäsestä asti potenu vauvakuumetta...ja 20v kun menimmä naimishiin ja vauva sai luvan tulla.. Vuosi meni ilman mitään merkkejä ja käväsin lääkärissä puhumassa, jollon löyty tuo sukuvika-kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkityksen alotin ja tulin heti raskaaksi.. ja meni kesken...sitte meni taas vuosi ettei mithään, ja alotethin hormonihoidot ja inseminaatiot- nämä ihan tuloksettomia.

Toiveet oli aina korkialla ja alas rysähettiin tosi lujasti.. Kilpirauhaslääkitystä mulkathiin kokoajan.. ja PAM - raskaana! Ihan luomusti...näin kävi siis sen ekan km:n jälkeen vielä 4 kertaa. Ja se pisimmälle menny pienokainen on edelleen kuvana minun sydämessä... Ultrassa näky pieni nyysy pää kumarassa ihan liikkumatta. Se tiputti niin korkialta että te että siskot usko. Minun usko jumalhaan loppu siltä istumalta. Käjet tärisee koko tätä kirjotanki. Monen vuojen jälkeen mieski vielä pikkuhumalassa aina itki kovaa kohtaloa. 

Meän oli ihan pakko pittää tauko ko tuntu että elämä oli niin rikki ja revitty. Vihasin niitä päiviä ko joku sukulainen/kaveri ilimotti raskauesta. En kertakaikkisesti voinu olla onnellinen- "miten nuilekki muka lapsi.. eihä net ole sitä ja tätä ja ei niillä ole blaa blaa blaa..." Kukhan ei ollu oikeutettu saahmaan lapsia, miksi meitä näin rankasthaan???????

Se aika jätti semmoset arvet että olen opetellu olemaan ilonen ko joku oottaa vauvaa. Voi ko olis ollu tämmönen vertaistukiryhmä.....

Sitte tuli kaunis maaliskuinen päivä ja rinnat oli vähän kipiät....olisko... thyroxin lääke oli uuen lääkärin toimesta juuri tuplattu.. Ja 2 punasta viivaa ilimesty testhiin. Mies sanoi että"eipä hilluta vielä.."

Mutta mulla oli levollinen olo, en osannu pelätä mithään. Ihana matka äitiytheen oli vihdoinki alakanu, ikkää oli 26.. Laskettu aika oli 23.12. meän hääpäivänä ja joululahja synty sitte 27.12. Hänen ollessa vajaa puolivuotias, annoimma mahollisuuen toiselle ja siittä 2nviikon päästä plussasin. Raskauet oli ihan normaaleja.

Lasten ollessa 3 ja 4, yritimmä taas puolivuotta, mutta mulla tuli rimakauhu ko mithään ei kuulunu.Ei pää kestäny. 

Nyt sitte tämä kolmas vauveli tuli sitten kolomannesta kierrosta ja ihan täytenä yllätyksenä, ko en uskonu meän enhään onnistuvan. Olin saanu miestäki aikakauan pehmitellä että yrittäsimmä vielä.. Vauva on nyt pikkanen 5kk.. ittellä ikkää kohta 35 ja miehellä 42... Jos se neljäs vielä suotais.. 

Ja se uskoki on palautunu. Emmie siis ole mikhään himouskis mutta omassa syämmessä toivon että jumala on olemassa ja tällä kaikella on joku tarkotus.

Huhu huh nyt tuli paatoksella, mutta tuntu siltä että piti teän kans vielä käsitellä tämä.

Nyt heräs pikku aamupäivätirsoilta ja loppuu tämä minun neljän sormen pikakirjotus. 

Ihanaa kevätpäivää ison halauksen kera kaikille teille!!!!!!

Lapinnoita kp8/27-28 yk3