kuura

Tänne minä vielä eksyin kurkkaamaan, erittäin hyvä vastaus oli sinulta tullut, kiitän siitä. :)

Itsenäisellä opiskelulla tarkoitin ehkä sellaista, että pääasiassa saa lukea ja oivaltaa itse omassa rauhassaan eikä tarvitse istua niin kauheasti tunneilla, kuten vaikka peruskoulussa ja lukiossa tarvitsi. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että logopediassa lukujärjestys annetaan oikeastaan valmiina, läsnäolopakkoa on suhteellisen paljon ja opiskelu vaatii tiivistä ryhmätyöskentelyäkin.

En kauheasti tuosta ryhmätyöskentelystä ole välittänyt, mutta jospa se olisi erilaista sitten yliopistossa. Itse asiassa valmiin lukujärjestyksen katsoisin hyödyksi enkä haitaksi, koska siinä joka tapauksessa yhdistyvät kaikki itseäni kiinnostavat opintoaineet, jotka mielelläni valitsisin muutenkin. Lisäksi säästyisin sumplimisen vaivalta, ja saisin heti selkeän rakenteen opintoihin.

On oikeastaan ihana kuulla, että logopediaa opiskelee noinkin ikäjakaumaltaan kirjava joukko! Tämä tieto helpotti suuresti, sillä erityinen pelkoni on ollut se, että en sulautuisi muiden paljon nuorempien opiskelijoiden joukkoon. Jotenkin myös kokisin ehkä helpommaksi hieman vanhempien opiskelijoiden kanssa lähentymisen ja sellaistenkin, jotka eivät liioin käytä alkoholia tai biletä ihmeemmin. 

No joo. Kiitti vielä kerran pitkästä selvennyksestä ja kannustuksesta! Pitääpä tässä alkaa tarkkailla tuota pääsykokeen mahdollista muuttumistakin. :)

Onpas varsin kummallista tulkintaa. 

Voin kyllä vakuuttaa, että en tunne katkeruutta ketään tai mitään kohtaan saati tarvetta ylentää itseäni. Olen joutunut elämässäni aika paljon nöyrtymään ja kokemaan, eivätkä noin viheliäiset tuntemukset muutenkaan kuulu niihin, joita haluaisin itsessäni viljellä. 

Jos minä jotakin olen, niin huolestunut omista mahdollisuuksistani pääsykoetilanteessa, koska paikalla on todennäköisesti paljon hyvin fiksua ja motivoitunutta porukkaa. En ymmärrä mitä tekemistä sillä on katkeruuden kanssa. Sehän on vain tosiasia, jonka maalailin toki hieman humoristisen liioitellusti. 

Olen aina valmis vastaamaan ystävälliseen hymyyn ja kohteliaisiin, rajoja kunnioittaviin tervehdyksiin, mutta en uteluun, kehuskeluun ja ajattelemattomaan juoruiluun, mitä kohtasin noissa aiemmin mainituissa taukotiloissa harva se päivä ja minkä ymmärrän myös olevan valitettavan yleistä, kuten piilotetun kilpailuhenkisyydenkin. 

 Ei minulla vain ole mitään halua puhua miehestäni, harrastuksistani tai vapaaehtoisesta lapsettomuudestani työkavereiden kanssa. En ole heitä voinut valita eivätkä he minua. Avaudun vain harvoille, harvoin. Sama koskee saunomista ja illallisten viettoja. Voin olla varautunut, mutta aina kohtelias.

Hyvä, että sinä vierailija tarkensit vaativuuden johtuvan mm. laajoista opintokokonaisuuksista ja hyvin tiukoista aikatauluista!

Kukapa pitäisi kiireestä, mutta en oikeastaan usko, että kokisin ajoittaista ns. vapaa-ajan puuttumistakaan kovin ongelmallisena. Opiskeluhan voi mennä ihan hyvin vapaa-ajasta, kunhan nyt saa nukuttua ja syötyä riittävästi, se on ainoa ehto. Harrastuksiahan voi radikaalistikin karsia muutaman vuoden ajaksi paljon tärkeämmän opiskelun tieltä. 

En nytkään näe kavereitani kuin harvoin ja tuskin se tarve tulevaisuudessakaan tulee kovin kasvamaan. "Perheeni" taasen käsittää vain avokkini, ja vaikka hän rakas ja tärkeä tietysti onkin, opiskelut menisivät edelle. En pitäisi muuttoa toiseen kaupunkiin ollenkaan pahana, kyllä sitä myöhemminkin ehtii kotia leikkiä. :)

Förevör Aloun, no sanotaanko että lähinnä vaihteleva taso. :) Yläasteella meillä kyllä oli aika stressaantuneita ja innottomia mielivaltaisia opettajia. 

No, ehkä se kapeakatseisuus on sitten yliopistossa suhteellista, koska kyse on nimenomaan erikoistuneisuudesta ja asiantuntijuudesta. Sitä ehkä tarkoitinkin, että tiedetään 110% asiasta, jota opetetaan. Pureudutaan asian ytimeen. Tai jotain. 

Ja ihanaa, huurteista tulevaa marraskuuta myös urhoollisille alapeukuttajilleni!

Hei, vielä kerran. :)

Hyviä pointteja tuosta sosiaalisuudesta ja sosiaalisista taidoista.

Alahan on todellakin ihmisläheinen ja yhteistyö laaja-alaista, ja vaikka olenkin pääsääntöisesti introvertti, niin katson ammatillisen yhteistyön ja esim. perheiden neuvonnan olevan vain työhön kuuluva normaali ja vaivaton asia eli aivan eri juttu kuin se kammoamani henkilökohtaisuuksiin menevä seurustelu seurustelun vuoksi. Keskustellessani vaikkapa asiakkaan tilanteesta kollegan kanssa aihe on asiakkaassa ja hänen tilanteensa selvittämisessä, ei minussa ja harrastuksissani, perhesuhteissani tai elämänkatsomuksessani.

Olen ihan hyvä kuuntelemaan ja suora puheessani. Haluan parantaa ihmisten elämänlaatua. En siis ole mitenkään asosiaalinen, uskon tulevani toimeen ihan hyvin muiden kanssa, kunhan saan vain oman tilani ja mahdollisuuden pitää työelämäni ja vapaa-ajan elämäni erillään.

Eniten inhoan jatkuvaa juoruilua ja henkilökohtaisista asioista läpättämistä ja utelua, mitä valitettavasti jouduin kohtaamaan ollessani harjoittelussa niin päiväkodissa kuin vanhustenkodissakin. Oli vaikea mennä kahvi- ja ruokatauoille, kun melkeinpä heti ensimmäisenä udeltiin löytyykö miestä tai jälkikasvua ja lähdenkö silloin tai tällöin johonkin vuosittaiseen huippumahtavaan saunailtaan... Ja siinä sivussa sitten tarhassa silmätikuiksi joutuneet lapset ja jopa heidän vanhempansakin häpeilemättä päiviteltiin ja haukuttiin läpi. 

Se oli mielestäni hyvin outoa ja häiritsevää, enkä halua olla sellaisessa millään tavalla osallisena.

Te, jotka muuten jatkatte ihan järkevän aiheeni ja kirjoitusteni alapeukuttamista, voitte mennä itseenne ja miettiä kuinka lapsellisia olette. :) 

Kiitos asiallisesti kommentoineille, ja hyvää talvikauden alkua!

Hei ja kiitokset hyvistä vastauksistanne! Sain niistä oikeasti tarvitsemani rohkaisun.

Tarkennan nyt vielä muutamaa seikkaa. :) 

Tiedän toki, että yliopistoon ei ole ikärajaa ja että mm. logopediassa opiskelee ihmisiä monesta eri ikäryhmästä. Kuitenkin käytäntö saattaa olla monessa paikassa ja asiassa eri mitä teoria. Että siitä iästä, vaikka se ei tapauksessani aivan mahdoton olekaan, tulee kuitenkin miinuksia niihin oikeasti nuoriin laudatur-oppilaisiin verrattuna, sellaisiin pyrkijöihin, joilla ei ole mitään "selityksiä" lorvimisesta taustalla, vaan jotka pyrkivät kirkkain silmin ja loistavin paperein heti lukiosta yliopistoon. 

Oli kuitenkin mielenkiintoista kuulla, että välttämättä tämä ei pidä paikkaansa, vaan että elämänkokemustakin voidaan arvostaa. 

Toiseksi, olen totta kai moneen kertaan tutustunut opiskelijavalinnan sivuihin ja lukenut kaikki pakolliset opinnot läpi eli tiedän siis teoriassa millaista opiskelun pitäisi olla ja mitä opetetaan, kuitenkaan tästä en voi todella tietää millaista käytäntö on, esim. millaisia asenteita valintakoetilanteissa voi piillä tai millaista sosialisointi pohjimmiltaan on. Siksi tarvitsin suoraa kokemusperäistä tietoa teiltä. 

Olen lukenut myös Puhuvan Ihmisen, ja Anatomia Ja Fysiologia Rakenteesta Toimintaan on hankinnan alla. Mielestäni Puhuva Ihminen oli helppo ja hyvin mielenkiintoinen. Olen selaillut myös kursseilla käytettäviä kirjoja ja lukenut niistä muutamia pintapuolisesti läpi. 

Onhan niitä esseitäkin lukiossa tullut kirjoiteltua hyvin arvosanoin eikä vieraskielisissä kirjoissa mielestäni mitään pelottavaa ole, päinvastoin toivoisin, että saisin lukea englanniksi, koska se on mielenkiintoisempi ja helpompi kieli kuin suomi. 

Vielä sosiaalisuudesta sen verran, että katson toki sen olevan sanomattakin selvää, että toisia hymyillen tervehditään ja ehkä pari valittua sanaa sanotaan jostakin yleismaailmallisesta, mutta sen enempää en oikein haluakaan keskustella asioistani tai "bondata" kenenkään kanssa. Olisin siellä opiskelemassa, en juoruamassa tai tyhmiä juomalauluja laulamassa. En juo alkoholia pisaraakaan enkä nauti ryhmähenkisistä hömpötyksistä. Kyllä, olen tutustunut myös yliopiston tarjoamaan "viihteeseen" ja minusta se vaikutti vain ahdistavalta ja turhalta. 

Niin, ja tuosta opetuksen tasosta vielä lopuksi se, että ala-asteella ja yläasteella opiskelu oli kamalaa, koska ei saanut hetken rauhaa luokan hälinältä ja koko ajan väännettiin rautalangasta ja tehtiin ihan turhaa työtä. Opettajien taso oli myös vaihteleva, aika huono. Lukiossakin taso vaihteli ja mielestäni asioita ei käyty niin perinpohjaisesti läpi kuin olisin toivonut. Enkä tarkoita tässä niinkään detaljien latelemista, vaan nimenomaan laaja-alaisuutta ja sitä, että saa itse tilaa oivaltaa.

No, mutta kiitos vielä kerran vastanneille! Saitte vahvistettua asioita, kauan painanut kivi putosi harteiltani. Unelmia kohti rohkeasti siis. :)