Kotileikin koira
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä kesä taas on yksinäisenä helpomi kuin talvi. Nyt voin lähteä vaikka terassille tai puiston penkille istumaan tai käppäillä vaan pitkin kaupunkia koiran kanssa. Talvella on kylmää ja pimeää, silloin käperryn kotiini yksin telkkarin eteen.
Ai yksin terassille katselemaan muitten hauskanpitoa? Siinä tulisi kyllä ihan järkyttävän ulkopuolinen ja surullinen olo. Luonnossa liikun kyllä kesällä ihan mielellään yksin.
Tää on ihan kamalaa. Istua yksin terassilla ja ihmiset lähestyy ainoastaan kysyäkseen, että saako tän tuolin ottaa. "Mies jonka ympäriltä tuolit viedään"
Vierailija kirjoitti:
Itseä ei kiinnosta mitä muut tekee mutta kesä ahdistaa kyllä muuten kun on valoisaa ja jos on kuuma ja jotenkin aina odotan syksyä. Onneksi tulee jalkapallon em-kisat niin menee kuukausi tästä kesästä mukavasti.
Kiitos, kun muistutit näistä kisoista!
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa käydä hakemassa alkoholia, se auttaa yksinäisyyteen.
Tällä olen lääkinnyt välillä itseäni. Hetkeksi helpottaa, mutta seuraavat kaksi viikkoa meneekin aivan hirveässä suossa rypiessä. Nykyään en käytä enää yhtään alkoholia.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäiselle kaikki on pahaa aikaa. Rajuinta on yli viiskymppisenä tajuta että elät lopun elämääsi yksin. Joka hemmetin vastoinkäymisen koet yksin, ihan yksin. Kukaan ei tule apuun eikä tukemaan. Jos sairastut vakavasti, olet yksin, ei tule kukaan apuun. Kaiken teet ja koet yksin. Ja karu fakta on sekin että omista lapsista ei kannata luulotella yhtään mitään. Aivan sama onko niiden kanssa hyvät tai huonot välit, niin niiden ei yksinäistä vanhempaansa kuulu kannatella eivätkä ne sitä teekään, elävät omaa elämäänsä ja niin pitääkin. Työelämässä on vielä työt, mutta eläkkeelle jäämisen jälkeen ei ole enää sitäkään saati jos joutuu työttömäksi. Yksinolo on hirvittävää!
Kesä ja joulun aika mulle ainakin pahimmat. Muut vuodenajat on ihan siedettäviä.
Ongelma on se, että mun ihmissuhteet eivät koskaan ole kovinkaan kestäviä. Saan niitä kyllä muodostettua, mutta kaikki kaatuu lopulta siihen, että olen diagnoosieni kanssa usein aika raskas. Olis ihanaa, jos muakin pyydettäisiin joskus mukaan, mutta tätä ei käytännössä tapahdu ikinä.