KirkkoSisko

se on Oon onnellinen vaéltajaa, tässä googlaamalla löydetyt sanat.



http://lirama.net/song/155708

Paniikki- ja ahdistuskohtaukset ovat tosi ikäviä kokemuksia. Mikä kelläkin auttaa, on tietysti henkilökohtaista.



Aika monia auttaa ns maadoittaminen: eli tietoisesti kiinnittää itsensä faktoihin, ei anna mielen pudota syövereihin.

Esimerkiksi voit tehdä yksinkertaisia laskutoimituksia, jos näet ikkunasta kadulle, vaikka luetella automerkkejä, kirjoittaa paperille pullataikinan reseptiä, laskea montako raitaa räsymatossa on jne. Ymmärsitkö mitä ajan takaa: siis siirtää mieli mahdollisimman konkreettiselle tasolle, jotta alitajunnasta ulos pyrkivä hallitsematon laavavyöry jää vyörymättä päälle. Pitää kiinni siitä, mikä on "totta" ja faktaa kun mieli velloo kaoottisesti,



Tämä siis akuutin ahdistuskohtauksen eräs hoitovinkki. Mutta pitemmällä tähtäimellä sinun tulee tietenkin hoitaa tilaasi. Paniikkihäiriö on sairaus siinä missä diabeteskin. Lääke- ja terapiahoidolla on hyvät tulokset. Erittäin toimivaa on myös vertaistuki: siis jokin keskusteluryhmä jossa samasta kärsivät voivat tukea toisiaan.



Toivon olosi helpottaneen!



diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat

juuri niihin omiin psyykkisiin haavoihin.

Terapiassa tapahtuu niin sanottua transferenssiä, eli potilas siirtää omia tunteitaan/fantasioitaan/pelkojaan jne terapeuttiinsa. Tämä onkin koko hommalle oleellista. Ilman transferenssia terapia ei toteudukaan.



On siis erittäin todennäköisestä että käsittelet juuri olellista asiaa itsessäsi ja sinun on hyväksi puhua siitä terapiassa.



On yleensäkin perussääntö että terapiaprosessia ei tulisi "vatvoa" muiden kanssa, koska siinä hajoaa moneen suuntaan. Olisi hyvä elellä muu aika ns normaalielämää ja sitten terapiassa on mahdollista mennä syvemmälle alitajuntaan ja torjuttuihin asioihin, joita ei OLEKAAN tarkoitus puida muiden tuttavien kanssa.



Vielä: terapeutin ammattitaitoa ja sitä parantavaa elementtiä on juuri se, että hän pitää omat tunteensa ja tarpeensa terapian aikana omalla "tontillaan".



Toivotan sinulle voimia vaativaan prosessiin. Auttakoon se sinua elämään omaa elämääsi ehjempänä eteenpäin





t diakoni Meiju

Tikkurilans eurakunta

vantaan seurakunnat

Olipas kaunista katseltavaa!

tuo alkaa jo monille olla harvinainen näky.

Ihminen vieraantuu valitettavasti luonnosta kaiken aikaa.

Jos et saanut valokuvia, talleta kuva marraskuisista peuroista sydämesi sopukkaan ja lohduta sillä itseäsi kun joskus tulee vaikea hetki.

Meiju-diakoni

Tikkurilan seurakunnasta

Monin paikoin Suomen seurakunnissa järjestetään erilaisia joululahjakeräyksiä. Vantaalla toimii Joulupuukeräys (rakennajoulupuu.fi) jossa vapaaehtoiset ihmiset lahjoittavat vähävaraisille lapsille joululahjoja.



Jos tätä nyt lukee joku, joka kamppailee taloudellisten vaikeuksien kera, ota yhteys oman alueesi seurakunnan diakoniatoimistoon ja kysy, voiko sitä kautta saada lapsille joululahjan.



Sen sijaan ihan tuosta avauksen periaatteesta: eivät kaikki vähävaraiset ensinnäkään todellakaan käytä rahaa siidereihin. On olemassa hyvin monia perhetilanteita, joissa kertakaikkiaan rahaa ei ole kuin ruokaan. Otan tässä nyt vain pari kuvitteellista, mutta todellista esimerkkiä: perheessä on väkivaltaa ja puolison on otettava äkkiä toinen asunto muuttaakseen pois lapsia suojellakseen, ja näin ollen ensimmäiseltä kuukaudelta joutuu maksamaan sekä vanhaan että uuteen asuntoon vuokran. Sosiaalitoimi ei voi huomioida kahta vuokraa samalle ihmiselle päällekkäin. Tai vaikkapa tilanne, jossa perheen lapset kulkevat pyörällä kouluun, mutta pyörä varastetaan ja kotivakuutuksen omavastuuosa on liian suuri minimille tingittyihin menoihin. Moni sinnittelee todella tiukassa tilanteessa ilman omaa syytään.



Ja vaikka olisikin vähävaraisuuden syy esim. alkoholismi, on lasta silti syytä tukea edes saamaan joululahja. Tosin totta kai perhe ohjataan muutenkin hoitoon.



Ne teistä, joilla ei ole viimeinen killinki lompakon pohjalla voitte miettiä, voisitteko lahjoittaa tarvitsevalle tänä jouluna joululahjan. Olen ollut jakamassa niitä ja se ilon ja kiitollisuuden määrä riipaisee sydäntä.



Tänäkin jouluna moni lapsi ei saa ainuttakaan pakettia. Joulu on kuitenkin joulun lapsen juhla, ja omalta osaltamme mekin diakoniatyössä pyrimme turvaamaan edes pienen joulumielen vapaaehtoisten ihanien lahjoittajien avulla.





terveisin diakoni Meiju

Tikkurilan seurakunta

Vantaan seurakunnat