Kiia80

Olispa mahtavaa, jos joku olisi lääkäri tai tuntisi lääkärin...joka osaisi oikeasti sanoa näistä jotain...

Tässä nimittäin ovat mun ultrakuvat. Vasemmalla se rv:lla 7+2 otettu, jonka vasemmassa alakulmassa näkyy poikkileikkaus koko kohdusta. Kohtu on kuvattu siis koko pituudeltaan aivan kärkeen asti, ja sieltä kärjestä sikiö löytyi.

Oikeanpuolinen kuva on nyt rv:lla 13+1 otettu, ja siinä kuvattiin vain kohdun pohjaosa. Pitkään kärkeen ei edes menty!

No, lohtuna on se, että tiistaina mut EHKÄ kuitenkin ultrataan vielä kerran, ennen kuin määrätään lääkkeellinen kohdun tyhjennys tai kaavinta... Toivottavasti se lääkäri on maltillisempi ja huolellisempi, ja käy kohdun kunnolla läpi!

[quote author="Gimli" time="29.04.2015 klo 10:25"]

Kiia80 ja Nelmis, ihanaa kun täällä on kohtalotovereita!  Mulla piti jo hakea saikkua, vaikka tänään vasta 5+3. Viime perjantaina alkoi ihan yhtäkkiä pahoinvointi ja sitten sitä onkin jatkunut aaltoilevana koko ajan.

Ahdistaa ajatus siitä, että joudun makaamaan monta viikkoa kotona pystymättä tekemään yhtään mitään. Nyt vain makaan ja syön koko ajan jotakin. Oksetuskohtaus alkaa heti jos maha pääsee tyhjäksi ja vaikka iltapäivisin kuinka syön, niin kohtaus tulee jokatapauksessa 17-19 välillä. Pahoinvointirannekkeet eivät toimineet ja nyt kokeilussa nux vomica, josta ei tunnu olevan myöskään apua. Kauhulla odotan, kun ne pahimmat viikot pitäisi olla vielä edessä päin :'(

[/quote]

Voimia...!

Pahoinvointiin on ehkä hieman helpompi suhtautua, kun ajattelee sitä tutkittua tosiseikkaa, että pahoinvointi on yleensä merkki sikiön hyvinvoinnista ja niissä raskauksissa, joissa pahoinvointia esiintyy, on keskenmenoriski pienempi. Näin se vaan alkaa heti ensimmäisiltä metreiltä äidin hyvinvoinnin uhraaminen lapsen hyvinvoinnin vuoksi...

Omakohtaisia kokemuksia ja vinkkejä voisin sen verran kertoa, että kannattaa välttää ja olla hyvin maltillinen sokeristen ja rasvaisten ruokien suhteen. Pieni pala suklaata esimerkiksi kyllä auttaa pahoinvointiin nopeasti, mutta jos sokeripitoista syö yhtään sen enempää, verensokeri nousee kohisten - ja kohta laskee kohisten aiheuttaen entistä voimakkaamman pahoinvoinnin.

Helposti sulavia ja "mössömäisiä" ruokia /välipaloja kannattaa suosia. Ei ole vatsalle niin raskas urakka sulatella, jolloin ei ehkä tule niin helposti ylös - ja jos tulee ylös, on helpompi oksentaa. Mulla ainakin toisinaan tulee ruoka ylös välittömästi syömisen jälkeen, jolloin se on karkeudeltaan sitä, millaisena sen on niellyt. Makarooni ja jauheliha on aika kuivakkaa kyökittävää...voin kertoa... :P Mulla on mennyt paljon viiliä ja Risifrutteja.

Pahimman pahoinvoinnin aikaan kannattaa syödä ikkupikkuannoksia, mutta usein. Jos syö vatsan täyteen siinä tunteessa, että nyt maistuu, niin masu alkaa herkemmin hylkiä sapuskaa, jos se on ämpätty täyteen. Pienemmät annokset on helpompi sulatella ja sietää.

Huomasin, että oikeasti henkistä harjoittelua vaati totuttelu ajatukseen, että vaikka oksentaa ei ole kipeä. Ennenhän oksentaminen oli sairauden merkki. Ja minäkin olen sellainen "raju oksentelija". Maha kouristaa niin, että hyvä jos ei kylkiluut katkea, ääni on melkoinen, silmät vuotaa vettä, nenä valuu räkää, hiki puskee pintaan, kädet ja jalat alkaa täristä... Tuon jälkeen oli ennen varmaa vuodekamaa. Soitto töihin/kouluun, että nyt oon kipiä... Mutta ehei, raskaus ei ole sairaus. Sitä oksentaa, pyyhkii suupielet, purskuttaa vettä, ja taas mennään. Oksentamisen jälkeen olo paranee. :)

[quote author="Nelmis" time="26.04.2015 klo 15:21"]

Oireina mulla on ollut aika pohjatonta väsymystä ja pahoinvointia ihan kellon ympäri. Välillä on ollut ilahduttavasti sentään päiviä jolloin en ole kertaakaan oksentanut, mutta hyvin harvoin. Nyt olen jo tähän tottunut paremmin, mutta alkuun tuli aika voimakas "vastareaktio" koko raskauteen. Tämä on siis hyvin toivottu otus ja vuoden päivät raskautta yritettiin, mutta ehkä viikon tai kaksi suoraan sanottuna toivoin, että raskaus keskeytyy ja saan kehoni takaisin tältä parasiitilta! Toivottavasti kukaan ei pahastu suorasta puheesta, mutta uskon, että varmasti on muitakin joilla raskaus aiheuttaa voimakkaitakin negatiivisia tunteita huolimatta siitä että raskaus on toivottu ja lapsi enemmän kuin tervetullut.

[/quote]

Tunnen tuskasi. Mulla on käynyt ihan samoin... Aivan raskauden alkumetreillä, olon vielä ollessa loistava, ajattelin ottavani raskaudesta kaiken irti ja nauttivani täysin rinnoin tästä ainutkertaisesta tilasta. Onhan tämä kohdallani ensimmäinen, ja hyvinkin saattaa jäädä viimeiseksi. Kun pahoinvointi alkoi, mieli muuttui...

Olen ollut pahoinvoiva nyt 4 tai 5 viikkoa. Yökkäilen vedet silmissä joka aamu käyttäessäni koirat aamupissalla, ja usein oksennan jalkakäytävän laitaan - ja toivon, ettei kovinkaan moni naapuri olisi ikkunassa katsomassa... Työpäivät olen kyennyt sinnittelemään. Toimiston steriilissä ympäristössä ja työpaineen alla suurin pahoinvointi pysyy poissa, mutta kotimatkalla se yllättää taas. Ja illat menee kotona siinä, kun koittaa varovasti syödä ja sen jälkeen huilailee ja yrittää pitää ruoan sisällään. Joskus tuloksetta. Viikonloput makaan, nukun, voin pahoin, lepään...

Kaikki tuo vie voimat. Elämässä ei tunnu olevan muuta kuin työntekoa ja pahoinvointia. Läheisyyttä mieheni kanssa ei ole, kun oikein pahoinvoivana jopa toisen ihmisen olemus / ominaistuoksu / ajatus ihon rasvasta etoo... Eristäydyn omiin oloihini, kippuraan sohvalle tai peiton alle, puuskuttelen ja yökkäilen.

Useamman kerran on käynyt mielessä, ettei tämä tiineenä olo olekaan kivaa...

Nyt elän siinä toivossa, että jossain 12. viikon tietämillä pahoinvointi helpottaisi, sillä ainakaan vielä ei ole peilistä näkynyt jälkeäkään siitä kuuluisasta raskaana olevan hehkusta. Päinvastoin, peilistä katsoo harmaankalpea, väsynyt ja lähes eloton naama.

Heips!

Minä siirryn marraskuun puolelta tänne joulukuun laskettuihin. Kierron perusteella mun laskettu aika oli 25.11., mutta ensimmäinen varhaisraskauden ultra kertoikin ihan muuta, ja la siirrettiin viikolla joulukuun 3. päivään.

Ultran perusteella tänään raskautta takana 8+6. Vapun jälkeen tulee 10vko täyteen ja edessä verikokeet, trisomiaseula sekä muutaman viikon päästä siitä nt-ultra.

Pahoinvointia ollut aamusta iltaan vaihtelevasti, ihan oksenteluunkin asti. Paino on noussut kuin norsunpoikasella, mutta lähtöpaino ennen raskautta olikin vähän alakanttiin... Koon 36 vaatteet ovat vaihtuneet kokoon 40/42. Viimeisimpänä uutukaisena häntäluun kivut istumatyötä tehdessä. Mahtaako liittyä liitoskipuiluun?

Niin ja äippä täällä on ensikertalainen, pian 35v., ja iskälle (37v.) tulokas on toinen.

Täällä piakkoin 35v täyttävä, joka ei IKINÄ aikonut hankkia lapsia... Nyt rv 6+2 - 7+3 riippuen siitä uskooko kalenteria vai ekassa ultrassa havaitun sikiön kokoa. LA sen mukaan 25.11. - 3.12.

Raskautta kokeiltiin "ihan vaan kuhan vaan", eli annettiin päätös lapsesta kohtalon käsiin. Minä olin varma, etten äitini lailla olisi ollenkaan hedelmällinen enkä tulisi luomuna raskaaksi, mutta toisin kävi. Heti tärppäsi. :)