Keijo-Petteri

Harmaa, pitkä kärsä, jolla voi ruiskuttaa vettä ja poimia puiden oksia, paksut jalat, joita on neljä kappaletta.

Vierailija kirjoitti:

Olen aina inhonnut liian isoja ja nyt jo roikkuvia rintojani. Mielummin olisin kokonaan ilman rintoja. Kuitenkaan en tietenkään mitään rintasyöpää toivo, että pääsisin rinnoistani eroon.

Mutta oikein erittäin todella hyvin suuret ja riippuvat rinnathan ovat kaunein ulkoinen ominaisuus naisessa! Niin eivät luomurinnat voi koskaan olla liian suuret tai riippuvat, vaan mitä suurempi povi sitä kauniimpi nainen!

Ei kai mitkään luomurinnat ole ikinä poissa muodista. Mutta kun kerran aiheesta puhutaan, niin itseäni kiinnostaisi mielellään vähintään navassa asti ylväästi riippuva povi keski-ikäisellä feminiinisellä jumalattarella. Jos olisivat vähintään k-kuppikokoa, niin voisin mennä tällaisen täydellisen naisolennon eteen kuralätäkköön makaamaan, ettei viehkeä neito vain kastelisi jalkineitaan. Eli mitä suuremmat ja riippuvammat rinnat, niin sitä kauniimpi nainen mielestäni! Lisäksi jos olisi neitokaisella epämuodikkaat silmälasit ja pukeutuisi kuin 80-lukulainen kirjastonhoitajatar hiljaisen sivukirjaston lämpimänä heinäkuisena iltapäivänä, niin sellainen olisi maailman kaunein nainen ainakin minusta!

Kysymys on täysin absurdi, ainahan oikein todella erittäin hyvin suuret ja riippuvat luomurinnat ovat kaunein feminiininen ulkoinen ominaisuus naisessa! Jos vaikka viehkeällä keski-ikäisellä neidolla olisi ylväs povi, joka ainakin navan tasolla riippuisi, niin silloin kyseesä olisi täydellinen kaunotar!

Ensinnäkin haluaisin olla ihannehaaveuninaiseni näköinen ulkoisesti eli viehkeän kaunis keski-ikäinen thick-tyllerö n. 36-46-vuotias. Naama voisi olla naapurintyttömäinen ja luonnollinen ilman meikkejä. Mutta sitten tuleekin tärkein ulkomuodollinen seikka eli rinnat. Ne saisivat olla vähintään k-kuppikokoiset ainakin navassa asti riippuvat herkkumaitokannut, oikein hyvin suuret, suonikkaat ja riippuvaiset kuin kaksi kedon kauneinta kukkasta! Haluaisin niitä peittämään todella suuret puhtaan valkoiset rintaliivit ja jalkaan valkoiset mummokalsarit. Päähän vielä epämuodikkaat silmälasit ja muutenkin vaatetukseni voisi olla kuin 80-luvun hiljaisen sivukirjaston kirjastonhoitajattarella.

Kuuntelisin aluksi kämpässäni vähän 80-lukulaista reipasta tanssimusiikkia ja siemailisin kevyesti punaviiniä. Katselisin tv:stä Dallasia, jos olisi perjantai jolloin se taisi tulla. Pelailisin Commodore 64:lla tovin kunnes kaipaisin raikasta ulkoilmaa. Onneksi on kauniin aurinkoinen loppukesän päivä ja olonikin on vähän hupsu punaviiniä nautiskeltuani, joten saisin mielestäni hauskan idean. Mitä jos lähtisin läheiselle syrjäiselle ja yleensä hyvin hiljaiselle kuntoradalle temmeltämään ja ehkäpä vähän vilauttelemaankin naisellisia sulojani eli lähinnä uskomattoman upeita mahtimelonejani! Puen ylleni värikkään Adidaksen verkkapuvun ja suuntaan luontoon!

Aurinko välkehtii kauniisti havupuiden lomitse kuntoradan vierellä ja linnut visertävät rauhallisen oloisesti kun taitan taivalta. Ai niin,en tainnut viekä mainita, että verkkapuvun alla ei minulla olekaan muuta kuin ne jättimäiset puhtaan valkoiset rintsikat ja mummopikkarit tietenkin. Otan vähän hölkkäaskelia ja tunnen kuinka uhkea poveni hölskyy kivasti rintsikoiden hellässä huomassa, mitkään urheiluliivit ne eivät olleetkaan. Koska ketään muita ei näy, niin avaan verkkatakkini vetoketjun ja ihana tuulenvire tuntuu mukavan viilentävältä. Riisun verkkatakin kokonaan yltäni ja lähden taittamaan taivalta vain rintaliivit mahtavien naishedelmieni peittona! Tunnen kuinka hikikarpalot valuvat loppumatonta tissivakoani pitkin, joten päätänkin riisua rintsikat kokonaan pois kunhan varmistun siitä, ettei ketään näy tai kuulu lähimaastossa. Oi miten ihanan voimaannuttavaa, hihitän mielessäni posket somasti punoittaen. 

Uskomattoman upeat megameijerini heiluvat puolelta toiselle kuin kaksi jättimäistä säkkiä täynnä omenapiirakkaa vaniljakastikkeen kera. Loiske ja lätinä vain kuuluu kun taitan taivalta ja samalla tunnen kuinka alapäänikin vähän kostuu. Navassa asti riippuvien hikisten maitokannujeni hypnoottinen liike puolelta toiselle on kaunein näky, mitä ikinä olen saanut kokea. Tuntuu, että henkeni melkein salpautuu ja silmissä sumenee. Pettymys on suuri kun herään omaa itsenäni ja sain olla vain pienen hetken unelmieni täydellinen prinsessa.