Käyttäjä9658

Värittävä Pipsa!

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä9658 kirjoitti:

Tupakanhaju. Sen pahempaa ei ole, aiheuttaa päänsärkyä ja savu hengenahdistusta (astma) sekä ihan psykologista ahdistusta, kun tietää miten myrkyllistä ja haitallista se on haistella. Inhottaa jos joutuu olemaan samassa tilassa tai lähekkäin tupakoijan kanssa, se lemu on niin kamala.

Pari viikkoa sitten jouduin menemään tunnin matkan päähän töihin kimppakyydillä ja kun tulin sovittuun paikkaan niin tämä autoa ajava nainen seisoi siinä tupakalla minua odotellessaan. Istui siis suoraan tupakalta siihen autoon ja kyllä oli tuskaa haistella tunnin ajan siinä autossa pienessä tilassa sitä katkua. Puolimatkassa jo päätä särki ja työpäivä olikin sitten ihan perseestä, kun ei ollut särkylääkettä mukana.

Jotkut eivät kyllä ota muita ihmisiä huomioon sitten tippaakaan, ei vissiin käynyt mielessä että kaikki ei haluais myrkkyhuuruja haistella...

Ihanan itsekästä. Olit kyytiä vailla ja kyyditsijä huomaavaisesti EI tupakoinut autossa, ei ennen lähtöä, eikä matkan aikana, vaan auton ulkopuolella ennen lähtöä.

Kyydin antaja siis otti sinut huomioon,  sinä vain et arvostanut sitä lainkaan, koska kaikki pitäisi tapahtua sinun mielesi mukaisesti?

Eikö kenelläkään työkaverilla ollut antaa sinulle särkylääkettä, eikö työpaikallasi ole lääkekaappia?

Jos olet kerran herkkä saamaan päänsärkyä, miksi et pidä särkylääkkeitä käsilaukussasi?

Maailmaan mahtuu paljon ongelmia, varsinkin, kun niitä tekee itse.

Kyllä se itsekäs oli tuossa se työkaveri, joka pakottaa toisen (ja tässä tapauksessa astmaatikon) haistelemaan tupakkaa ihan kysymätä että haittaako vai onko ok. Se ei ole mitään huomioon ottamista, että tupakoi sekunti ennen kuin istuu autoon, se on ihan sama kuin jos tupakoisi autossa. Koska se tupakka on kyllä hengityksessä edelleen ja pienessä, ahtaassa tilassa on todella tukala olla ja hengitellä kun tupakoitsija on sinne niitä käryjään hönkinyt. Kenenkään ei ole todellakaan pakko tupakoida, paljon parempi olisi ilman ja jos on niin nikotiinikoukussa ettei muka tunnin ajomatkaa selviä ilman, niin voi syödä vaikka nikotiinipurkkaa. Niistä ei kukaan sivullinen kärsi.

Tuo ihan yhtä ookoo ja "huomioon ottavaa" kuin jos minä olisin vaikka kylpenyt oikein imelässä parfyymissä ennen kuin nousen vieraan autokyytiin, tai vaikka piereskellyt koko matkan.

Ja vastaus vielä tuohon särkylääkekysymykseesi, niin en normaalisti olekaan mitenkään herkkä saamaan päänsärkyä joten en koko ajan lääkkeitä kanna mukana. Ja koska kukaan tuttuni tai kaverini (oikeastaan kukaan tuntemani) ei polta, niin eipä tullut edes mieleenkään että joku sauhuttelisi oikein kunnolla juuri ennen kuin istuu toisen kanssa autoon. Ainakaan kysymättä, että haittaako jos haisen.

Tupakanhaju. Sen pahempaa ei ole, aiheuttaa päänsärkyä ja savu hengenahdistusta (astma) sekä ihan psykologista ahdistusta, kun tietää miten myrkyllistä ja haitallista se on haistella. Inhottaa jos joutuu olemaan samassa tilassa tai lähekkäin tupakoijan kanssa, se lemu on niin kamala.

Pari viikkoa sitten jouduin menemään tunnin matkan päähän töihin kimppakyydillä ja kun tulin sovittuun paikkaan niin tämä autoa ajava nainen seisoi siinä tupakalla minua odotellessaan. Istui siis suoraan tupakalta siihen autoon ja kyllä oli tuskaa haistella tunnin ajan siinä autossa pienessä tilassa sitä katkua. Puolimatkassa jo päätä särki ja työpäivä olikin sitten ihan perseestä, kun ei ollut särkylääkettä mukana.

Jotkut eivät kyllä ota muita ihmisiä huomioon sitten tippaakaan, ei vissiin käynyt mielessä että kaikki ei haluais myrkkyhuuruja haistella...

Pikkuveljeni olisi halunnut gorillan. Siis lemmikiksi, sen jälkeen kun 5-vuotiaana näki Teneriffalla Loro parque-eläintarhassa gorilloja. Itki sydäntäsärkevän murheellisesti, kun vanhemmat sanoivat että gorillaa ei kyllä voi saada.

Minä olisin alakouluikäisenä ihan tosissani halunnut olla kyytioppilas. Kun koulu meni homeremonttiin ja jouduttiin kaikki luokat pariksi vuodeksi sieltä evakkoon eri paikkoihin, niin olin kauhean kateellinen kavereille jotka "pääsivät" pieneen kyläkouluun 10 km päähän. Siis siksi, koska he saivat kulkea sinne minibussilla. Minusta tämä oli ihan uskomattoman epäreilua, kun itse jouduin kävelemään parin kilsan matkan kouluun. :( Minusta olisi ollut jotenkin paljon hienompaa ja jännempää saada mennä kouluun autokyydillä, mutta meidän luokka laitettiin tylsästi vaan lähelle keskustaa yhteen yritystaloon.

Ehti jo vaihtua sunnuntaiksi, mutts voisin nyt silti kertoa mitä eilen tein.

Aloitin päivän käymällä töissä klo 8-12 (opiskelija, osa-aikatyö). Sen jälkeen kävin äidin luona, hän oli juuri tehnyt ruokaa joten syötiin yhdessä lounasta, juteltiin ja katsottiin vähän jotain TV-ohjelmaa.

Sitten menin kotiin ja käytettiin miehen kanssa koirat pitkällä kävelyllä. Käveltiin jäätä pitkin saareen ja tutkittiin saarta koirien kanssa, otin koirista hauskoja kuvia kun riehuivat lumessa. Kotiin tultua tein instagram-postauksen parhaista kuvista.

Sitten luin vähän ensi viikon tenttiin, kunnes päätin lähteä käymään kaupassa. Ulos mennessä huomasin, että lumeen oli pudonnut jonkun auton avain. Fordin. Kuivasin avaimen ja painoin lukot avaavaa nappia, jotta näen onko se jonkun lähellä olevan auton. Ja olihan se, siinä ehkä kymmenen metrin päässä parin tunnin kiekkoparkissa oleva farmariauto väläytti valoja. Menin sen luo ja totesin että joo on tämän auton avain.

Mietin hetken, mitä teen, kun en halunnut jättää avainta lojumaan vain maahan. Silloinhan kuka tahansa olisi voinut varastaa auton. Järkeilin, että se on todennäköisesti jonkun opiskelijan vanhemman auto, joka on käymässä lapsensa luona tai tuomassa hiihtolomalta takaisin opiskelukaupunkiin tai jotain (asun siis opiskelija-asunnosa ja pihapiirin talot ovat kaikki opiskelijoiden asuntoja).

Laitoin avaimen taskuun ja menin takaisin sisälle, kirjoitin lapun, "löysin autosi avaimen mutta en uskaltanut jättää maahan ettei joku varasta autoa, soita niin tulen antamaan avaimen..." ja puhelinnumeroni. Vein lapun auton pyyhkijän alle ja sitten vain odottein. Ei kestänyt kuin hetki, niin numerooni soitettiinkin ja hyvin helpottunut mies siellä sanoi ensin säikähtäneensä että oli sakkolappu, mutta sitten että joku fiksu ihminen onkin näköjään minun avaimen löytäny. :D Vein avaimen hänelle ja hän löi minulle 20 e käteen kiitokseksi, sanoin että eihän sitä ois tarvinnut, mutta hän halusi kuulemma ja sanoi, että olisi ollut aika ihmeissään jos auto ois kadonnut kun oli monen tunnin kotimatka edessä.

Sitten menin prismaan, ostin ruokaa ja saamani parikymppisen ansiosta myös jo pitkään haluamani salikengät. Löysin sopivaati prisman remppa-poistomyynnistä halvalla vain 25 e hintaan Puman kengät.

Illalla pelasin vielä vähän pleikkarilla, ennen kuin menin nukkumaan.