Käyttäjä785
Seuratut keskustelut
Kommentit
Meidän pari vuotias tyttö on kans ihan samanlainen ettei vierasta ketään. Mutta sitten taas hän on sellanen tapaus, joka ei viihdy sitten yhtään sylissä, jos vähänkään koitat sylissä pitää,, ja hän ei halua, niin tulee samantien avaria ja hammasta =( (onneksi on väkivaltainen vain meitä vanhempia kohtaan, vaikkei sekään ole hyväksyttävää) Tyyppi on muutenkin ihan yli energinen paketti, ja jos päästät sen tuolla kylillä irti, niin lähtee kun naton ohjus, ja silloin häntä ei kiinnosta pätkääkään se missä äiti tai isi on... (joten olen rehellisesti katellinen niiden lasten vanhemmille joittenka lapset edes vähän katsoo missä isi tai äiti on ja pysyy näköetäisyydellä tai tykkää sylkytellä <3)
Hän on myös hillitön "apina", kiipeää roikkuu ja taitelee joka paikassa koko ajan.. koko ajan testaa omia kykyjään... Koko raskauden ajan olin kädet ristissä ja rukoilin: että "tulis isäänsä, tulis isäänsä... yks hullu perheessä riittää" Isä on taas se joka on rauhallinen ja omaa lehmän hermot.. mutta ei, minuun tullut!!! Tää on oikeesti joku karman ironista pilaa...
Reipas hän on kun mikä, ja äärimmäisen omatoiminen, (omistaa myös aivan loistavan PR naaman..)mutta lyön satasen vetoa että myöhemmin tulee vielä paljon ongelmia tuon itseppäisen ja adhd luonteen takia... Tuo tyyppi on ikävä kyllä jokaista piirrettä myöten täysikopio itsestäni (niin luonteeltaan JA jos vertaa lapsuuden kuvia, niin olemme kuin kaksoset, eli olen todella onnistunut monistamaan itseni)
... Voiko vielä toivoa että jossain vaiheessa sieltä tulis kuitenkin nuo isänsä luonteenpiirteet? ...kiltti, empaattinen, rauhallinen, harkitseva ja järkevä...
Apteekista saa kai täällä suomessakin elektrolyyttejä, joka sisältää vitamiinit ja muut tärkeät hivenaineet. (veteen sekoitettava jauhe) Nesteystyshän on erittäin tärkeä, ja maitohappo bakteerit tasoittavat myös vatsan toimintaa.. Maidon sijaan antaisin noita elektrolyyttejä..
Meillä oli kans pari oikein muhevaa ripulia kun kaveri oli 1 vuotias, mutta meillä toi nirsoilija ei suostunut syömään yhtikäs mitään... ainoastaan mehujätskit meni, sai nestettä ja vähän energiaa sokerista ( ajattelin että ihan sama mitä suuhun saan työnnettyä, niin kaikki on pelkkää plussaa, itsekkin kovassa vatsataudissa vetelen aina mehujätskejä... ;)
Huoh! olihan sekavasti kirjotettu, mut nyt en jaksa keskittyä yhtään!! Sori!
=D =D
...muistuu ihan omat ajat mieleen, se viimeinen kuukausi oli ihan kamala, ja sitä oli niin valmis ja täysin kypsä. Joka paikkaan sattui, liikkuminen hankalaa kun vauvan pää hakkasi häpyluuhun, joka tuotti hirveetä kipua, ei meinannut henkeä saada kun keuhkot oli niin kasassa, kusetti koko ajan, ja kaveri vaan monotti virtsarakkoon, nukkuminen oli hankalaa kun vähän väliä sai juosta vessassa ja lonkka puutui, ja kyljen kääntäminen oli todella todella suuren työn takana. Kenkiä ei saanut yksin jalkaan, kun yksinkertaisesti ei ylettänyt vatsan yli... nilkat turvoksissa jne jne.. lista on pitkä kun nälkä vuosi, ja voi sitä ihanaa keveyden tunnetta kun vauva syntyi =)
Tsemppiä, se on kohta ohitse!!!!
Ihan TÄYSIN normaalia, kestää jokun aikaa saada opetettua koira sisäsiistiksi. Rakkautta ja kärsivällisyyttä vaan. Toiset muuten hiffaa homman nopeammin, ja toiset koirat hitaammin.
OMG ssss!! *huutonaurua*
ai että ap on keskiverto..
Sinä asut broidisi kanssa, tuijottelet peiliin ja seisoskelet bussipysäkillä jalat ristissä että näytät laihemmalta, jos erehdyt syömään, niin sormet kurkkuun vaan.. Siinä sitä on keskivertoa parempaa kuvaa kerrakseen... =D =D
Näetkö tosiaan itsesi keskivertoa parempana? Eihän sun elämä tähtää mihinkään muuhun kuin painonhallintaan.
Kannattaskohan sun ennemminkin pyrkiä elämässä eteenpäin, opiskella ja luoda uraa, kasvaa henkisesti aikuiseski ja tulla sitten keulimaan olevasi keskivertoa parempi!!