Käyttäjä7437
Seuratut keskustelut
Kommentit
Minä sain elää 50-luvulla lapsuuden ja 60-luvulla nuoruuden stadissa ihan tavallisessa perheessä.
Ihanaa oli 🙂 Vieläkin kaipaan niitä aikoja.
Menin Stockalta tilaamaan Rolling Stonesin levyä, niin sain kuulla "Ei sellaista kuule ole olemassakaan"!
Oli jännää kokea ekojen joukossa Beatles, Kennedyn murha, Sonny Listonin ja Floyd Pattersonin raskaansarjan matsit, kuulennot etc.
Kruisailla Kaivarin rantsussa jenkkiavoautoilla, enkä nyt meinaa millään tuunatuilla. Silloin ne olivat upouuusia.
Beach Boys ja CCR kaikui kuutamoöissä.
Miehet olivat komeita ja naiset ihanan ladylike tyyliin Jaqueline Kennedy.
Takapakkia ollaan menty.
Kermaista mukulaseleri-tai tomaattikeittoa ja lämpimiä juustovoileipiä.
Vaikka olisikin kivuliasta itsensä tappaminen, niin kuitenkin se kestää vähemmän aikaa, kuin kuukausitolkulla kituminen. Jos vaikkaa hyppää parvekkeelta tai junan alle, niin pari sekuntia koskee. Sitä en sitten tiedä, koskeeko kuoleman jälkeenkin, jos elämä jatkuu.
Jos lapsi osti itselleen hieman omaatuntoa ? En minäkään voi nauttia paljosta mistään, koska koen usein syyllisyyttä tietäessäni esim eläinten ja lasten kauheat kärsimykset.
Sillä hetkellä, kun olet rahan eteenpäin antanut lapsellesi, se ei cenää ole sinun, joten älä siitä huolta kanna.
Jos olet noin kumma, niin älä anna enää ikinä, kun näköjään tahdot kuitenkin määräillä, mihin se pitää käyttää.