Käyttäjä6976

Vierailija kirjoitti:

Ei hän tallaa minua joka asiassa, mutta myönnettäköön että tallottavat asiat ovat lisääntyneet viimeisten vuosien aikana. Tavallaan tuntuu että hän ei välitä tunteistani tai edes yritä asettua asemaani. Vaikka minulla olisi paha olla ja itkisin (esim. jonkun riidan myötä), hän pystyy viileästi vaan häipymään ja jättämään minut vaikka todella näkee ja tietää että mulla on paska olla. Ja vaikka hän tietää loukanneen minua, ei anteeksi pyyntöä tule mitenkään vilpittömästi.

Mieheni on 39v, itse asiassa ovat samanikäisiä exäni kanssa. Mutta mieheni ei ole ollut aikaisemmin kovin pitkissä seurustelusuhteissa, tämä suhde minun kanssani on pisin missä on ollut. No, jälkiviisaana voisin sanoa, että olisi voinut arvata miksei aiemmat suhteet ole kestäneet pitempään..  Ja vielä ottaa päähän se, että alkuaikoina meillä oli hyvä suhde, läheisyyttä ja keskustelua oli ja mies kertoi olevansa tässä täysillä mukana, tästä keskustelimme usein.

Minäkin toivon, että saatte suhteenne toimimaan! Ehkä joku asia "herättää" näitä miehiä vielä jossakin vaiheessa, esimerkiksi se etäisyyden ottaminen. Tai sitten olen ajatellut, että jos ero tulee, niin sitten se on tarkoitettu niin.  - ap

Kuulostaa tekstini kuin omasta suustani.

Itse olen 26 ja mieheni 28 eli hieman nuorempia kuin te mutta mitäpä sillä iällä väliä.

Meillä myös samoin jos loukkaannun esimerkiksi tästä seksin puutteesta tai muuten ahdistun suhteen ongelmista ja itku pääsee niin mies pakenee ja yleensä raivostuu vaan siitä että itken eikä lohduttamaan todellakaan tule tai anteeksi pyytämään.

Kyse on varmaankin nyt osittain siitäkin että hän ja minun mieheni eivät tiedä miten suhteessa tulisi toimia.. liekö he ovat edes parisuhde ihmisiä.

Hänelläkään ei ole näin vakavaa suhdetta ollut aikaisemmin.. hieman lyhyempiä ja viimeisin suhde päättynyt hänen sanojensa mukaan siihen että häntä petetty ja tiedän myöskin että hänkin petti tätä tyttöystäväänsä jälkeenpäin.

Alussa kaikki täälläkin ihanaa mutta niinkuin aikaisemminkin sanoin niin tuntuu siltä että hänelle tullut minusta ja tästä suhteesta liian itsestäänselvyys ja hän ei näe tarpeelliseksi panostaa enää niin paljoa kun tietää että tässä silti pysyn.

Ehkä siksi välimatka voisi häntä herätellä että tosissani aion lähteä jos asiat eivät muutu!

Vierailija kirjoitti:

Itselläkin aikaisemmassa suhteessa oli kunnioitusta ja kyllä näen sitä tässäkin suhteessa. Ehkä nykyinen mieheni suhtautuu asioihin kuitenkin paljon välinpitämättömmin kuin se edellinen ja sulkeutuu omaan kuoreensa. Tai ehkä se on niin että exä sitten rakasti minua enemmän kuin nykyinen.. tiedä häntä.. Minäkään en usko yhtään, että mieheni pettäisi minua. Jos pettäminen tapahtuisi, se olisi enemmän henkisellä tasolla koska en aina pääse kärryille hänen ajatuksistaan muutenkaan. Tuo etäisyyden ottaminen on varmasti hyvä ajatus. Voisi olla jonkun aikaa erillään ja miettiä mitä kumpikin tulevaisuudelta hauaa ja onko edes yhteistä tulevaisuutta. Tai jos on, niin onko valmis tekemään sen eteen töitä. 

Mutta täytyy sanoa että kylläpä jotenkin helpottaa tästä kirjoittaminen ja se, että pystyy jakamaan kokemuksia toisen kanssa. Olen ollut tämän kanssa niin yksin, ei tästä oikein osaa kellekään ystävällekään puhua. -ap

Hyvä kuulla että hän ei sinua tallo maahan kuitenkaan ihan täysin! Kyllä meilläkin sitä kunnioitusta jonkin verran löytyy mutta joidenkin asioiden kohdalla se tuntuu häviävän.

Se voi olla mahdollista joo että sulkeutuu kuoreensa vaan sitten hieman enemmän kuin edellinen kumppanisi.. en tiedä minkä ikäisiä olette mutta onko nykyinen miehesi nuorempi kuin aikaisempi kumppanisi? Tai kenties kokemattomampi suhteissa?

Omassa suhteissani taas nykyinen on 6 vuotta nuorempi kuin edellinen niin siinä huomaa kyllä eron ja tästä johtuen keskustelut, suhteen ongelmien ratkaiseminen yms. ovat hankalia tai luulisin ainakin näin.

Pakko sanoa vielä uudestaan mutta siis niin saman kaltainen suhde kuin minulla.. miten voikaan olla näin!

Itse en tosiaan nää oikein muuta ratkaisua kuin tauon pitäminen.. ollaan oltu aika paljon yhdessä ja pisin ero toisistamme on ollut viikon ulkomaanmatka pari vuotta sitten ja silloin kyllä huomasi että suhde oli hetken ainakin parempi sen jälkeen.

Tauko voi tehdä terää.. ja toivon sinullekin että saatte asianne kuntoon! Älä heitä vielä kirvestä kaivoon! Kokeile ottaa hieman välimatkaa ja anna hänen miettiä rauhassa mitä haluaa.. eiköhän ne ajatukset viimeistään sillon selviä.

Minullekin on ollut todella helpotus puhua tästä asiasta ja purkautua!

Ystävilleni en ole pystynyt puhumaan asiasta muuta kuin yksittäisiä kohtia joskus mutta muuten yksin asian kanssa tähän asti.

Vierailija kirjoitti:

Niin olen itsekin alkanut miettimään, että jos jotain OIKEASTI haluaa, niin kyllä sen eteen alkaa tekemään töitä ja oikeasti muuttamaan asioita. Ehkä mieheni odottaa, että petän tms, niin sitten tulee se syy siihen eroon, ja minusta syypää. Olemme me erostakin puhuneet, mutta kumpikin kuitenkin halunnut vielä jatkaa. Mutta nyt tuntuu, että tästä ei enää selvitä, ainakaan ilman ulkopuolista apua ja molempien halua hoitaa suhde kuntoon. On vaan jotenkin niin vaikea hyväksyä tilanne. Aikaisemman eron kokeneena minulla oli niin suuret toiveet siitä, että olisimme pari elämämme loppuun saakka. Tavallaan joutuu kohtaamaan sen pettymyksen itseen etten taaskaan onnistunut vaikka tiedän ettei pitäisi itseä syyllistää ;(  -ap

Samaa minäkin epäillyt ja näin voi mahdollisesti olla.

Ja varsinkin kun miehillämme ongelmia keskustella niin vaikea sitten sanoa suoraan sitä että ei haluta olla enää tässä suhteessa.

Erosta monet kerrat puhuttu ja riidellessä lauottu.

Mut aina yritetty jatkaa mutta tuntuu aika yksinäiseltä selvitellä asioita kun toinen ei voi antaa myös omaa panostaan :(

Itse olen eronnut aikaisemmin viiden vuoden suhteesta ja se suhde oli täysin erilainen.

Siinä huomasi toisenkin panostuksen asioihin ja suhteeseen.

Valitettavasti suhde päättyi kuitenkin siihen kun olimme niin eri elämäntilanteissa ja ikäeroa 8 vuotta, itse olin erotilanteessa 21 ja hän 29.

Muuten suhde toimi hyvin.. oli molemminpuolista kunnioitusta.

Vierailija kirjoitti:

Teidän miehet ei enää rakasta teitä selkeästi. Mies selvittäisi tilanteen, jos tunteita olisi. He eivät vaan jaksa erota vaan odottavat naisen tekevän ratkaisun. Saattavat hakea seksin muualta. Ei tuollaiseen suhteeseen kannata jäädä kun tilanne ollut jo liian kauan sama.

Sekin voi olla.. tai sitten toinen on voinut tulla vaan liian itsestäänselvyydeksi.. en tiedä.

Joskus harvoin kyllä haluaa selvittää asioita ja osoittaa kyllä hellyyttä ja sanoo rakastavansa mutta ihmistuntijahan en ole niin varmaksi tiedä aikeista.

Parhain varmasti olisi välimatkan ottaminen ja sillä saada selville mitä toinen todella ajattelee.

Senkin tiedän että mies ei petä.. siitä olen satavarma.

Vierailija kirjoitti:

Umpikujassa, nimenomaan! Teet niin tai näin, niin mikään ei vaikuta. Meillä monesti asian esille oton jälkeen mies puolustautuu hyökkäämällä "no niin, taas otettiin se seksikortti esiin ja minä olen se paska.."  todella harvoja kertoja on ne, että näistä on edes jotenkin asiallisesti pystytty keskustelemaan. Jos lähdemme esim. jonnekin reissuun missä ollaan yötä, sanon yleensä että ei sitten mitään paineita seksin suhteen. Nimittäin tästäkin olemme riidelleet yhden jos toisenkin kerran. Kun itselle nousee toiveet, että jotain voisi tapahtua jossain muualla kuin kotona, hieman alkoholia otettu ym. Mutta ei. Häntä ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Olen jo luovuttanut, en nykyään ehdottele tms, yritän pitää myös seksiin liittyvät ajatukset kurissa. Olen vain alkanut miettimään, että haluanko elää loppuelämäni selibaatissa. Vai päätyykö suhde lopulta siihen että pettää, koska sitä en missään nimessä haluaisi. Olen ehdottanut pariterapiaa tai lääkärille menoa, mutta ei elettäkään siihen suuntaan. Ja se on totta, että nimen omaan tämä seksittömyys on kasvattanut kuilua välillämme yhä syvemmäksi..

No sepä se! Ymmärrän sinua niin hyvin!

Jos itsekin otan seksin esille niin vastauksena aina että enkö muuta enää mieti.. joten sitä harrastamme ainoastaan vain silloin kuin hänelle sopii eli harvoin.

Ja samoin tämä jos lähdemme vaikka viikonlopuksi mökkeilemään kavereiden kanssa.. seksin harrastaminen ei tule kuuloonkaan.

En ole edes jaksanut enää edes ehdotella kun saan pakit kuitenkin.

Enkä edes jaksa muutenkaan nykyään tehdä elettäkään sen eteen että saisin koska mies pitää sitä lähinnä vitsinä.

Sitä vaan toivoo että kaikki muuttuisi ja hän tajuaisi itse miten on käyttäynyt.. mutta varmaan turha toivo kun tätä jatkunut 1-2 vuotta.

Tämä vaan etäännyttää toisiamme entistä enemmän ja suoraan sanottuna pettäminenkin alkaa jo houkuttamaan.

Jos hän ei ole valmis siihen että menisitte terapiaan niin eikö se kerro jo tarpeeksi kuinka paljon häntä suhteenne tila kiinnostaa?

Meillä nimittäin täysin sama ongelma kanssa..