Käyttäjä6687

Itsekin voisin vähän aikaa tehdä toimistotyötä, mutta yleisesti ottaen mulla on sellanen mielikuva että tollanen "tappaa sielun". Muutama vuosi saattaisi mennä, jos esim. samalla opiskelisi jotain tms. Perus toimistotyöllä tarkoitan jotain kirjauksia yms. mitä voisi tehdä kuka vaan perehdytyksen jälkeen. 

Tiedän muutamia, ketkä ovat vaihtaneet alaa kesken oikisopintojen. Ei siis ollu vain oma juttu ja hyvä niin, turhaa opiskella alaa joka ei kiinnosta. Ei oikiksessa jaksa lukea, jos aiheet ei yhtään kiinnosta. 

Samaistun sinun tekstiisi ap. Olen itse tällä hetkellä 28-vuotias ja tuntuu, että noin muutama vuosi sitten pystyin päästämään tuosta ajatuksesta irti. Tunnen olevani vaan jotenkin tosi erilainen kuin monet muut ihmiset. En oikein tiedä, johtuuko se introversiosta vai mistä. Minulla on kuitenkin jonkin verran pitkäaikaisia ystäviä ja koen olevani hyväksytty yleisesti ottaen. Ihmiset eivät esim. uusissa tilanteissa kuitenkaan ota minuun erityisemmin kontaktia, joskus minuun ei edes katsota ryhmätilanteessa ja jään jotenkin ulkopuolelle. Esim. uusien opiskeluiden alettua en sopinut oikein mihinkään porukkaan, sain kuitenkin yhden hyvän ystävän. Monesti siis tuntuu, että juttujani ei oikeasti vaan ymmärretä ja muun muassa tästä syystä on kivempi viettää aikaa vain itsekseen. 

Mitä ihmettä? Miten ne eläimet nyt olisi sen likaisempia kuin ihminen? En ymmärrä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja sä luulet ettei sun lapsi aisti, että hän nolostuttaa sut? Mitä väliä muiden ajatuksilla? Jos hän haluaa sun kanssa käsikädessä kävellä, niin siitä vaan. Kauheata edes ajatella miltä sun torjunta tuntuu hänestä. 😔

Vieressä nukkuminen toki on sit jo sellainen, johon sossu saattaisi puuttua. Riittäisikö oma sänky samassa huoneessa?

Ei voi olla niin, että erityislapsen vanhemman pitää tukahduttaa kaikki tunteensa ja olla hyväksymättä esim. tuota että saattaa nolottaa. Itse ymmärrän kyllä tuon, että koittaa opettaa pojalle miten käyttäytyä ns. julkisissa tiloissa eli esim. ulkona. En usko, että vieressä nukkumisesta nyt mitään sossujuttuja saa aikaan, mutta vanhemman takia olisi kyllä hyvä että saisi nukkua rauhassa. 

Ei tarvitse tukahduttaa tunteitaan, mutta nolotus ei ole tunne, joka nousee automaattisesti vaan syntyy juuri tuosta ”mitä muut ajattelee” tai siitä, että on pettynyt lapseensa ja sitä ei missään tapauksessa saa lapselle näyttää.

Häpeä on mielestäni tunne, ei sitä silti lapselle voi näyttää.