Käyttäjä4749
Seuratut keskustelut
Kommentit
Itse lähdin vuosi lukion jälkeen, enkä ole koskaan tullut takaisin. Olen asunut pitkiä aikoja useassa maassa jo yli 40 vuoden ajan ja puhun 8 kieltä. Tunnen kuitenkin itseni suomalaiseksi ja kansallislaulu nostattaa aina kyyneleet silmiin. Käyn vuosittain Suomessa ja nautin olostani, mutta en muuttaisi takaisin. Maailma otti minut hyvin vastaan, mutta Suomella tulee aina olemaan erityinen paikka sydämessäni.
Käyttäjä4749 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Soinnulla suu kalkattaa ja huuli lentää. Tuulisemmalla säällä ihan kirjaimellisesti.
Ja yksi asia, ikä minua siinä kalkatuksessa häiritsi, olivat ne aglis,it. Joita Sointu tunki joka rakoon tyyliin sen täytyy nyt seivata sen oma ässi, minkä helmen hän yhdessä jaksossa ilmoitti. Seivata oma ässi? Oikeesti???
Korjaus - siis anglismit, joita tunki...
Vierailija kirjoitti:
Soinnulla suu kalkattaa ja huuli lentää. Tuulisemmalla säällä ihan kirjaimellisesti.
Ja yksi asia, ikä minua siinä kalkatuksessa häiritsi, olivat ne aglis,it. Joita Sointu tunki joka rakoon tyyliin sen täytyy nyt seivata sen oma ässi, minkä helmen hän yhdessä jaksossa ilmoitti. Seivata oma ässi? Oikeesti???
Voi että on ihanaa nähdä, että emme sittenkään ole yksin. Naapurillamme on kaksi suurta koiraa, jotka haukkuvat kaikkea, mikä liikkuu. Niille sitten huudetaan omistajien toimesta turpa kiinni, nyt hiljaa, lopeta jne.
Kiva tulla kotiin, kun ensimmäisenä kuuluu aidan takaa murinaa ja haukuntaa. Kiva tehdä jotakin pihalla, kun naapurista kuuluu verenhimoista haukuntaa meidän suuntaamme. Parasta on mennä saunaan raskaan työviikon jälkeen ja istua ulkona jäähdyttelemässä ja pensasaidan takana seisoo vähintäin yksi naapurin koirista murisemassa ja haukkumassa. Rentoudu siinä sitten.
Mieheni pelkää jonkin verran koiria, joten hänellä on talikko valmiina pihalla varmuuden vuoksi, jos niillä naapurin koirilla naksahtaa vaikka päässä ja hyppäävät yhtäkkiä aidan yli, ei epäilystäkään, että kävisivät kimppuun. Siis meillä pitää olla ”ase” omalla pihallamme, jotta voisimme tarvittaessa puolustautua naapurin koiria vastaan. Sen verran naapurit ovat tiedostaneet asian, että huutavat koirilleen, jos huomaavat niiden haukkuvat meidän suuntaamme, mikäli huomaavat niiden haukkuvan. Mutta silti, jos naapurin auto syttyisi palamaan parkkipaikalla, en uskaltaisi mennä heille sisälle kertomaan, että auto palaa, jos koirat olisivat pihalla.
Ja ei, en ole koirien vihaaja, päinvastoin.
Mulla on ollut hiukan samanlainen tilanne. Olen lapseton, suhteellisen hyvin toimeentuleva nainen jolla on nyt ainakin hyvällä paikalla sijaitsevan asunnon muodossa jonkinverran omaisuutta. Minulla on myös sisaruksia ja sisaruksilla lapsia enemmän kuin yhden käden sormilla osaan laskea.
Kertaalleen minut sitten hiukan yllättäin kutsuttiin vanhimman veljen luo kesäiltaa istumaan. Yllättäen sen vuoksi, että meillä on melko paljon ikäeroa emmekä ole koskaan kauheammin viettäneet aikaa yhdessä. Illan myötä, kun siideritölkki kavereineen oli tuhoutunut, veli otti esiin tuon samaisen asian. Niin että kun sullakin ikää kertyy ja ikinä ei voi tietää mitä huomenna tapahtuu, että oletko jo miettinyt kenelle kaiken jäämistösi testamenttaat. En tiedä kumpi meistä oli tuossa vaiheessa enemmän viinan vaikutuksen alaisena, mutta minun pääni ainakin selvisi sillä samaisella sekunnilla. Ärsytti se, että minut oli selkeästi kutsuttu puhumaan tuosta perintöasiasta, ei sen vuoksi, että olen niin äärettömän mukavaa seuraa. Toisekseen se tehtiin siinä toivossa, että ehdittäisiin ekana eikä muut sisarukset lapsineen kerkeisi apajille. Kolmannekseen, hyväksi perilliseksi mainittin yksi hänen lapsistaan, se lempilapsi, muilla ei niin ollut väliä. Niin kuin oikeasti isä arvottaa lapsistaan yhden niin paljon ylitse muiden, että sille lapselle voi rohmuta tädin perinnönkin ja jättää muut nuolemaan näppejään.
Harmillista tässä on se, että tuo kyseinen lempilapsi on oikeasti ihan tosi loisto tyyppi, mutta veljeni ja minun ikäerosta johtuen lähes minun ikäiseni ja itse ihan hyvässä työpaikassa hyvän palkan kera. Eli ei tarvitse rahaa tai perintöä ulkopuolelta. Ilmoitin veljelleni, että olen hoitanut kyllä paperiasiat kuntoon. Koronan alkaessa ja itse riskiryhmään kuuluessa, tein niin edunvalvontapaperin, hoitotahdon, hautaustoiveen kuin testamentinkin valmiiksi. Ilmoitin kaikki ne hyväntekeväisyysjärjestöt, jonne perintöni menee sikäli kun silloin jotain on jäljellä. En nimittäin ajatellut kauheasti säästellä, mikäli mikään onnettomuus tai yllättävä sairaus ei vie ennen aikojaan. Veli ajatteli minun heittävän herjaa, kun puhuin mm. eläinsuojelujärjestöstä mutta kun lopulta tajusi minun puhuvan totta, olikin kello jo paljon ja nukkumaan pitäisi mennä. Sen jälkeen ei olekaan tullut kutsuja kesäillan istujaisiin.
Ei helvetti!! Oikeesti 😳 Huh huh.