Käyttäjä4630

Aloituksessa on provosoinnin makua...

Mutta pahaltahan se tuntuu olla erossa lapsista, erityisesti pienistä lapsista. Lapset ovat niin kiintyneitä äitiinsä, ja isäänsä. Mutta ei se hoidossa oleminen kiintymystä ja rakkautta riko. Totta kai ensisijaisia kasvattajia ovat äiti ja isä. Kotona on kuitenkin erilaista kuin hoidossa. Äidille ja isälle se oma lapsi on ihmeellisin ja ainutlaatuisin. Äidin ja isin sylissä on aikaa olla rauhassa. Äidiltä ja isiltä voi kysellä kaikkea, mitä mieleen juolahtaa. Äiti ja isi pysyvät samoina vuodesta toiseen, vaikka päivähoidossa, koulussa jne. henkilökunta vaihtuisi. Sellaista rakkautta ei hoidossa saa eikä tarvitsekaan. Ei hoidon tarvitse korvata vanhemman ja lapsen ainutlaatuista suhdetta. Siksi vanhemmat ovat myös ensisijaisia kasvattajia, roolimalleja, mielipidevaikuttajia, rajojen asettajia jne.

Jos ihan pienistä puhutaan, niin totta kai omat vanhemmat olisivat heidän parhaimpia hoitajia. Joskus nuorena siitä naiviisti haaveilinkin, että lapsia saadessani jään kotiin hoitamaan omia aarteitani. Suomessa on kuitenkin molempien vanhempien pakko käydä töissä, jotta lapsiperhe tulee kohtuullisesti toimeen. Jos toinen on vain kotihoidontuella, niin siinä todella pitää hinnoitella jokainen makarooni ja toisen vanhemman syödä ne lattialle pudonneet makaroonit ateriakseen...

Tutustumalla. Älä anna. Tutustu rauhassa henkisellä tasolla. Jätä jos on huono. Uusia, parempia tulee. Ole ronkeli!

Anastasia kirjoitti:

Seurusteleminen sovinistisuuteen taipuvaisten miesten kanssa ja sitten myöhemmin valittaminen siitä, kun kaikki ei mennytkään ihan nappiin.

Pysyminen väkivaltaisessa suhteessa, pahimmillaan vielä lasten kanssa.

Oon joskus kuullut, että väkivaltaisessa parisuhteessa romuttuu myös itsetunto, psyyke jne. Sen jälkeen suhteesta on vaikea lähteä.

Oon myös kuullut, että jos mies (tahi toisin päin, nainen) lyö, niin kannattaa lähteä heti. Jos lyö kerran, lyö toistekin. Onneksi en ole joutunut koskaan tätä neuvoa noudattamaan, mutta se kuulostaa kyllä siltä, että sitä kannattaisi noudattaa jos omalle kohdalle sattuu sellainen tapaus.

Jatkuva kilpailu, kateus, vertailu... vaikeus iloita aidosti toisen puolesta. Näitä naisia on tupannut aina joskus vastaantulemaan. Välillä meinaa tämä outous tarttua itseenikin, vaikka omassa perheessä ja suvussa naiset ovat olleet aina aitoja ja avaria sydämeltään kanssaihmisiä kohtaan.

Kaunis, soinnikas, suomalainen nimi.

Sirkku on myös söpö, ehkä jopa jollain lailla söpömpi ja tyttömäisempi.