Käyttäjä4469

"Tilanne on tämä: Olen kolmekymppinen sinkkumies ja vauvakuume on yltynyt kovaksi viimeisten parin vuoden aikana. Naisiin olen joutunut pettymään elämän aikana liian monta kertaa. Pettäjiä, nalkuttajia, hulluja, sitoutumiskammoisia on nähty tarpeeksi. Haluan siis lapsen, ja olen varma, että olisin hyvä isä ja pystyisin hoitamaan lasta. 

Kun homopariskunnatkin hankkivat lapsia, miksei myös yksinäinen heteromies? Kaipaisin nyt käytännön vinkkejä, miten voisin toteuttaa haaveeni. "

Täällä nainen joka haluaisi lapsen mahdollisimman pian. :) Minulle kävisi, että ei oltaisi miehen kanssa paljon tekemisissä, vaikka hankittaisiin lapsi yhdessä. Minulla on myös huonoja kokemuksia miehistä mutta haluan lapsen, mutta sopivaa isäehdokasta ei ole. Kiinnostaako? Minulla on myös erittäin kova vauvakuume. Opiskelen korkeakoulussa, ja olen seurustellut pari kertaa mutta mies ei halunnut lasta...

N27v

Ei niin pitkälle olisi pakko mennä että mies siittäisi minut oikeasti (toki saisi niin tehdä jos miehellä ei olisi sp-tauteja ja jos mies haluaisi), mutta olisi myös kiihottavaa jutella aiheesta miehen kanssa, jota aihe myös kiihottaa.

Ap

Minulla siis kyllä leikattiin se hammas osiin ja sinne laitettiin tikkejä, ja ennen hampaan poraamista osiin ien piti viiltää auki koska hammas oli vielä osittain ikenen alla. Silti en tuntenut mitään kipuja poiston jälkeen enkä poiston aikanakaan.

Eilen poistettiin toinen viisaudenhammas, ylhäältä. Se oli kokonaan esillä, ja tällä kertaa piti laittaa 5 puudutuspiikkiä, koska sen jälkeen kun oli laitettu 3 tunsin vielä vähän kipua kun lääkäri nytkytteli hammasta irti. Kuitenkin toimenpiteen jälkeen pärjäsin kokonaan ilman särkylääkkeitä, en tuntenut kipua sen jälkeen. Nyt seuraavana päivänä olen jo liikenteessä. En tiedä onko minulla sitten korkeampi kipukynnys kun en tarvitse mitään särkylääkkeitä poistojen jälkeen. Miten muilla? Olen kuullut että jotkut syö jopa Panacodia poiston jälkeen.

Ap

Itse asettuisin mielelläni jo aloilleni enkä tarvitse biletystä, matkoja tms. vaan haluaisin perheen. Minulle elämässä riittäisi perhe, mielekäs työ ja koti. Mutta en saa vielä elää näköistäni elämää koska mieheni haluaa matkustella eikä halua vielä lapsia :( Omasta mielestäni tämän ikäisenä pitäisi jo asettua, en ole enää mikään teini.

N27

No olen tiennyt jo hyvin pitkään, että haluan elämässäni hankkia ainakin yhden lapsen. Ainakin yrittää. Kyllä olen siitä aina haaveillut eli jo lapsena "tiesin", että aikuisena haluan sitten lapsia. Ajattelin aina että n. 25-vuotiaana olisi hyvä ikä, mutta nyt olen jo sitäkin vanhempi. 

Oletteko sitä mieltä, että mies vähättelee huoltani siitä etten saisi lapsia, ja tavallaan sysää huoleni ja toiveeni sivuun? Kun otan asian puheeksi, mies alkaa joskus jopa mököttää, joskus sanoo että haluan kyllä minäkin lapsia, mutta ensin haluan matkustella, eli käydä niillä kahdella etelänmatkalla + Thaimaassa. Ja se "kompromissi", mikä ei minusta ole ihan oikea kompromissi, on hänestä että käydään noilla 3 matkalla ja aletaan yrittää lapsia niiden jälkeen kun olen n. 30...

Mitä te tekisitte minun tilanteessani? Haluaisin sisarellisia neuvoja, tällä hetkellä en tosiaan voi puhua juuri kenenkään kanssa tästä. Olen kyllä puhunut asiasta mm. vanhempieni ja muutaman muun sukulaisen kanssa, eräs tuttu sanoi että hyvin ehtii vielä 30-vuotiaana kun hän itsekin oli saanut lapset silloin. Mutta se jos toinen saa ei tarkoita sitä että toinen saa yhtä helposti, ei voi tietää tulenko helposti raskaaksi vai tarvitaanko jopa hedelmöityshoitoja...

Ap