Käyttäjä40668
Seuratut keskustelut
Jotkut vaatteet rupeaa haisemaan "kitkerältä" oltuaan jonkin aikaa kaapissa. Mistä mahtaa johtua? Pesuaineesta, kaapista vai mistä?
?
29Mihin töihin ylioppilaan kannattaa hakeutua, joista tienaisi kunnollisesti rahaa elämiseen?
Onko olemassa sellaisia töitä, joista saisi pelkkänä ylioppilaana kohtuullista palkkaa? Sellaista, jolla ei joutuisi kituuttamaan.
0Pelkään, että haisen pahalta
Olen ahdistunut siitä ajatuksesta, että kotini haisee pahalta, mutta en vain itse huomaa sitä. Tämän vuoksi olen suorastaan neuroottisen tarkka siivoamisesta, vaatteiden pesusta, kuivauksesta ja säilytyksestä. Aina, kun jollakin lähelläni olevalta meinaa painua ääni tai häntä alkaa yskittää, pelkään sen johtuvan minusta lähtevästä hajusta. Ahdistus alkaa mennä jo sairaalloisiin mittasuhteisiin.
Epäilen tämän johtuvan siitä, että lapsuudenkodissani oli paha ominaishaju. Edelleen isäni asuu siinä talossa ja hän haisee todella voimakkaasti. Lapsena ja nuorena haisin varmasti ihan samalta. :(
Onko kenelläkään muulla ollut samaa?
0En pidä siitä, kun vartaloani arvostellaan
Toimin julkisessa työssä ja vartaloani on arvosteltu muun muassa tällä keskustelupalstalla. Pyydän teitä lopettamaan ja antamaan ihmisille kehorauhan. Kiitos.
35Missä asioidessasi olet viimeksi saanut huonoa asiakaspalvelua?
Ja miten huono asiakaspalvelu ilmeni?
2Miten päästä takaisin sosiaaliseen elämään kiinni?
Olen 21-vuotias, ja syrjäytymässä pahasti hyvää tahtia. Opiskelen nyt kolmatta vuotta yliopistolla, ja kontaktit sekä tuttavat siellä 404. Kun aloitin fuksina kaksi vuotta sitten, olin vielä armeijan harmaissa enkä päässyt osallistumaan lainkaan orientaatio-ja alkurientoihin, missä ne klikit fuksien välillä muodostuivat. Kun kesken syksyn saavuin yliopistolle, olin kuin ilmaa kaikille enkä hieman introverttinä luonteena viitsinyt tunkea väkisin mihinkään porukkaan mukaan. Olin käytännössä yksin yliopistolla koko ajan siihen asti, kun korona tuli ja katkaisi koko lähiopetuksen.
No, viime lukuvuonna en kertaakaan käynyt yliopistolla etäopetuksen vuoksi, enkä luonnollisesti tutustunut kehenkään uuteen ihmiseen. Nyt sitten kohtapuoliin ollaan palaamassa lähiopetukseen, eikä ongelma, yksinäisyys ole mihinkään poistunut. Minulla on joitakin vanhoja kavereita kyllä, joten täysin nollissa sosiaalinen elämäni ei ole, mutta ei paljoa puutu. Kaikki ovat lähteneet omille teilleen elämässään, kuka minnekin ja luonnollisesti yhteydenpito moniin ihmisiin on vähentynyt huomattavasti. Opiskelupiireistähän ne kontaktit tulevat varmaan 90-prosenttisesti tässä iässä, ja meikäläisellä niitä on tällä hetkellä pyöreä nolla.
En kuitenkaan ole mikään epäsosiaalinen luonne, pidän ihmisten seurasta kuitenkin enemmän kuin yksin olemisesta. Yksin oleminen on ollut henkisesti aika raskasta, ja kauhulla odotan jo kaikkia uuttavuotta, vappua tms. juhlia missä kaikki muut ovat juhlimassa opiskeluporukalla, ja minä istun yksin kotona. Se on ehkä sitä kaikkein pahinta, ja syö sisintä aika tehokkaasti. Myös kun katselee somesta muiden tuttujen, puolituttujen ym. kuvia missä ovat haalarit päällä kaupungilla, aina pieni pala kuolee sisältä. Itse en ole haalareita edes viitsinyt hommata, en tiedä onko niille käyttöä muutenkaan.
Huoh. Pari vuotta sitten vielä elämä hymyili, kun olin kotiutumassa armeijasta ja saanut itsevarmuutta rakennettua. No, vituiksi meni aika tehokkaasti, ja en tiedä että onko minulla kohta enää edes mitään taitoa keskustella ihmisten kanssa, kun sitä ei juurikaan pääse missään tekemään. Tuntuu, että se sosiaalinen itsevarmuus mitä oli, on jo kadonnut täysin.
8