Käyttäjä396

Vierailija kirjoitti:

En jaksa kokkailla vauvalle mitään, koska mikään ei ole vielä tähän mennessä maistunut yrityksistä huolimatta. Ei keitetty peruna, ei porkkana, ei parsakaali, ei mikään ns. terveellinen. Annan sitten purkista, koska en vain yksinkertaisesti jaksa. Enkä jaksa kytätä, onko kaikki luomua. Luultavasti oppii syömään itse sitten, kun on isompi ja on sen aika.

Haukkukaa vain laiskaksi luuseriäidiksi, mutta te ette ole kokeneet sitä, mitä minä olen äitinä. Jokainen hoitaa vauvansa niin hyvin kuin mahdollista, mutta silti omien voimavarojensa mukaan.

Ei ehkä kannata olla niin herkkähipiäinen. Takuulla ainakin 95% äideistä ymmärtää että tilanteet on erilaisia eikä heille ole merkitystä miten muut hommat hoitaa. Eikä sen 5% takia kannata syyllistyä.

Teet juuri niin kuin teet ja se on lapsellesi jyuri paras toimintamalli.

Vierailija kirjoitti:

Itse kestän vielä ne suorat kommentit. "Syötätkö sä pilttiä? Ootko kuullu sormuruokailusta?! Se on ainoa oikea tapa!!"

Mutta se mitä en kestä on se, kun ensin tiiraillaan nenänvartta pitkin kun sosepurkki kaivetaan laukusta ja mulkoillaan merkitsevästi. Sitten isoin elein kaivetaan sormiruokaa laukusta ja leperrellään... "No niin Viljami, otetaankos vähän naposteltavaa? Niin, äidin omasta maasta luomuperunaa, ai nam nam! Oot niin taitava ja itsenäinen poika kun osaat syödä ihan omin kätösin!"

Ja koko prosessin ajan vilkuillaan muihin syöttäjiin joista useimmilla on purkki. Kaikki tavallaan, tehkää ne omat juttunne ihan vaan hiljaisuudessa muita arvostelematta.

Kyllä meilläkin syödään muutakin kuin soseita, mm. sitä kuuluisaa sormiruokaa, mutta kun poika tykkää piltistä ja ne purkit on ihanan helppo ottaa mukaan kun lähtee ovesta. En varmana rupea keittämään, pilkkomaan ja pakkaamaan sormiruokaa kun on kiire ulos ovesta. Aina ei ehdi ennakoida.

Sormiruokailla voi sillä soseellakin jos kestää sotkun. Lusikankin voi antaa ja se on edelleen sormiruokailua, kunhan lapsi syö itse. Muu nyt on hifistelyä.

Ja minulle on yksi ja sama millä ihmiset lapsensa ruokkii, kunhan ruokkii. Sormiruokailu ymmärretään vaan täysin väärin. Toki se on helpompi niillä höyrytetyillä palasilla sormiruokailla mutta ihan yhtälailla on sormiruokailua laittaa vauvan eteen puuro-

tai soselautanen ja lusikka ja antaa syödä itse.

Ei pieni lapsi välttämättä keskittyessään leikkiin kuule mitä hänelle puhutaan. Tai jos tietää että se pitäisi lopettaa niin ei "halua" kuulla. Meidän 3v tekee samaa mutta kuulee kyllä jos kuiskaa jptain herkuista. En olisi huolissani. Sen sijaan korjasin omaa toimintaani. Meillä on tehokkaita seuraavat keinot. 1) Sano lapselle: "tiedän että sinulla on leikki kesken, mutta katsotko tänne ja kuuntelet?" Ei se nimen toistelu auta, mutta tuo on kiinnittänyt huomion. Pitäisikö sen lapsen siitä toistelusta ymmärtää mitä häneltä odotetaan? Lapsi ei kuitenkaan aina ymmärrä aikuisen tarkoitusperiä niin kuin aikuinen ne tarkoittaa.

Eikös joku hulluuden määritelmä ole toistaa samaa asiaa odottaen joka kerta eri lopputulosta? Eli jos se nimen toistelu ei tuota haluttua tulosta, niin miksi jatkaa? Siitä tulemmekin toiseen keinoon jota köytän mikäli tuo ensimmäinenkään ei toimi.

2) menen lapsen luo js laskeudun hänen tasolleen, otan katsekontaktin ja ilmaisen että minulla on asiaa/pyydän kuuntelemaan. Kun yhteys on luotu, kerron asiani. En odota että lapsi on kuin pieni aikuinen ja kykenee toimimaan aikuisen tavoin. Eikä aikuinenkaan välttämättä kuule mitä hänelle puhutaan kun hän keskittyy johonkin asiaan.

Palautusta 1700e miehelle yli 3000e.

Samanlainen plussa oli minulla 4 vuotta sitten. Tuossa se nyt syö iltapalaansa. Minusta tuo on ihan selvä plussa.