Käyttäjä396

Tosin kohtuu turha tätä on täällä yöllä kysellä.. Alkoi vaan mietityttää, kun ei saanut unta.

Minulla on jopa ikävä oppilaita nyt, jotka näen taas elokuussa. Välillä mietin entisiä oppilaita ja mitä heille kuuluu.

Viimeksi jotain 2,5 vuotta sitten..

JSSAP

Pieni lapsi, oma jaksaminen, syyllisyys..

Vaikea järkeillä asiaa lasta hyödyttävällä tavalla (tapaamiset yms). Taloudellisesti pärjäisin hyvin ilman miestä, se taitaa olla mies, joka hyötyy minun olemassaolostani enemmän taloudellisesti. Tiedän, että elämänsä olisi kurjempaa monella tavoin ilman minua. Aiemmin puhuimme erosta, liekö syyllisyys toisen "elämän pilaamisesta" (mies ei itse näin sanonut) jätti tähän. Tosin jokin osa välittää edelleen, kun edes mietin asiaa.

Suurin syy on kuitenkin jaksaminen. Väistämättä lapsen hoito kasaantuisi entistä enemmän minulle ja tarvitsen kyllä sen toisen jakamaan vastuuta, ettei tarvitse kaikkea yksin huolehtia.

Voi kurjuus miten huono olo tämän kirjoittamisestakin tulee. Toivon tosiaan, että ajan kanssa tilanne paranee..