Käyttäjä3895

Vierailija kirjoitti:

Lähinnä naurettavia juttuja on joissain tosi-tv sarjoissa esim. Arktiset pelastajat, jossain Alaskassa. Pelastajat lähtee tyyliin - 30 asteen pakkasessa pelastamaan jollekin "kinttupolulle" eksynyttä autoilijaa lumimyräkässä. Kerrotaan kuinka muutama minuuttikin tuollaisissa olosuhteissa voi olla tappavaa. Sitten kun päästään kohteeseen, otetaan joku moottorikelkka rekan lavalta ja yllätys, yllätys, pelastajaeukko lähtee pelastamaan puoliksi jäätynyttä uhriaan hiukset vapaasti hulmuten ja farkut jalassa. On varsinainen opetusohjelma, miten jäätävässä viimassa ja paukkupakkasessa pitää pukeutua tuntemattomissa erämaissa kulkiessa. 

Katsoin saman jakson. Olin Lapissa mökillä, ulkona oli -32 -36 eli yhtä kylmä kuin siinä ohjelmassa. Todellakaan ei olis tullut mieleen lähteä kelkkailemaan avopäin, kaula paljaana ja farkuissa 😆 Ilma oli niin kylmää että kasvoihin sattui kävellessäkin. Samaan aikaan taustalla selostaja kertoi dramaattisesti kuinka hengenvaarallisessa lämpötilassa nyt liikutaan 🙄

Ruokala-ap: toissapäivänä söin sairaalan ruokalassa tofua maapähkinäkastikkeessa, riisiä, höyrytettyä parsakaalta, porkkanaraastetta, tomaatti-sipulisalaattia, kurkkuraastetta, auringonkukan siemeniä, oliiviöljyä, tuoreen sämpylän, kotikaljaa ja kahvikupillisen. Sain mielestäni vastinetta 5,50€:lle.

26 vuotta sairaaloissa työskenneltyäni en ole nähnyt kertaakaan kenelläkään yhtä monipuolisia eväitä.

Mainittakoon vielä että ankanrasvaan upotettuja perunoita en söisi vaikka saisin maksun.

Minusta ihmiset jotka eivät raaski syödä kunnollista ruokaa ovat liian saitoja. Työpaikallani sairaalassa on erittäin hyvä lounastarjoilu, ruoka on hyvää, vaihtelevaa ja terveellistä, ja valittavana on joka päivä 4 eri vaihtoehtoa (liha/kala, kasvis, keitto tai salaatti) leipäbuffet ym. Kallein vaihtoehto maksaa 5,50€.

Silti sellaista porukkaa riittää, joka mieluummin kanniskelee eväsleipiä vanhoissa pusseissa tai lämmittää mikrossa pussipuuroa. Ymmärrän kyllä jos kyseessä on vaikka pienituloinen laitosapulainen, mutta näitä pihejä on paljon lääkäreissä. Selitys on että ruokalaan ei ehdi. No jos joku tarjoaa, vaikka lääke-edustaja, niin silloin kyllä aina ehditään.

Vastaukseksi 599 kysymykseen: seurusteluaikana oltiin opiskelijoita ja talous oli tiukalla molemmilla. Toisen piheys ei sillä tavalla pistänyt silmään, toki huomasin lapsuudenkodin tolan. Sitten eksäni valmistui ennen minua ja pääsi heti hyväpalkkaiseen työhön, oli nousukausi. Opiskelijatyyli jatkui ennallaan, edelleen ruoka oli purkkihernekeittoa jne. Pihiys oikeastaan puhkesi vasta sitten esiin, häntä alkoi harmittamaan pienikin "lokkeilu" kuten että matkustin hänen auton kyydissään ilmaiseksi nyt kun hän pystyi hankkimaan auton (sai sen ilmaiseksi vanhemmiltaan, vanhan auton) mutta tietysti bensa maksoi.



Mutta suhde ei kaatunut pelkkään pihiyteen. Tai ehkäpä sittenkin: koko elämä oli niukkaa ja nuivaa joka tasolla. En jaksanut sitä negatiivisuutta.

Kyllä kysytään, olen lääkäri. Mutta vastoin aiempia kommentteja, en koe sitä lainkaan ongelmaksi, päinvastoin. Ei minulle ole mikään vaiva uusia reseptiä tai keskustella jostain vaivasta. Vastineeksi saan tutuilta kaikenlaisia pieniä vastapalveluksia, kukin oman ammattinsa mukaisia, joko apua tai jotain tarve-esineitä. Koska puolisonikin on lääkäri, meillä pyörii tässä suorastaan pienimuotoinen oravannahkatalous 😊

Ja kateellisille: tehkää sama perässä.