Käyttäjä38452

Ap, ymmärrän tunteen.

Itse käytin paljonkin aikoinaan Huuto.net palvelua ja voi tsiisus kun huudetaan kohde niin, että halutaan noutaa ja noutaessa sitten alkaa se tinkaaminen.

Voi ärsytys.

Ja silloin vanhaa hyvään aikaa saattoi kohteella olla montakin huutajaa ja sitten se joka kohteen "voitti" alkaa tinkaa sitä hintaa ja usein niin, että se toiseksi jäännytkin olisi maksanut enempi.

Haluaisin kyllä, mutta vastasin en. En vielä uskaltaisi, vaikka en pelkäisi että saisin juuri matkoilta tartunnan niin sairastuminen paikan päällä olisi inhottavaa.

Reissaaminen on se minun juttu, ihan viikonloppureissut (Tallinna, Ruotsi ja joulutorit yms) ja vähintään kerran vuodessa Kreikkaan tms.

Se on se miksi jaksan painaa duunii.

Minä olen aivan korviani myöten näitä uutisia näistä rokotteista ja tiedän, että pitäisi vaan olla lukematta.

Itse siis olen saanut AZ:n rokotteen enkä jatkosta vielä tiedä (48 v nainen).

Hyvä, että avoimesti kerrotaan lehdistöä myöten asioista, mutta onhan tämä uutisointi jo ihan järkyttävää. Joka toinen uutinen kehottaa ottamaan ja joka toinen maalaa kauhukuvia. Ei ihme, että ihmiset sekaisin ja peloissaan.

Kieltämättä itse olen katkera, että sain AZ :n sillä viimeisellä viikolla, olisi pitänyt ymmärtää perua aika kun muut maat pistivät tauolle.

Ihmetyttää miksei Pfizerin kuolema ja tulppahommista kirjoiteta lehdissä laisinkaan? Niitä on yhtä paljon.

Olisi helppoa vaan jättää AZ ja J&J "roskiskamaksi", mutta ihmiset ei tunnu ymmärtävän, että niitä Pfizeriä ja Modernaa ei vain tule tarpeeksi paljon .... Kohta tarvitaan jo miljoona rokoteannosta 2-piikkeihin. Eli Suomalaisia ei kyllä rokoteta noilla kahdella valmisteella tämän vuoden puolella.

Itse työskentelen etänä ja maskia joudun käyttämään noin kerran viikossa kun käyn ruokakaupassa.

Minusta maski ei tunnu hyvältä, tarkoitan, että tuntuu kuin ei saisi hengitettyä, mutta se tunne aina helpottaa kun hetken on pitänyt. Inhoan myös rillirouskuna sitä lasien huurustumista.

Todellakin nostan hattua niille jotka maskia käyttävät koko työpäivän + mahdollisesti työmatkat (julkisilla).

Mieheni käyttää työssään maskia suurimman osan päivää ja sanonnu on, että siihen tottuu.

Tulee niin omat muistot mieleen. Olen unihäiriöinen ihminen, enkä osannut kuvitellakkaan kuinka synkäksi fiilis voi mennä kun oma nukkuminen oli olematonta. En rehellisesti sanottuna edes muista tarkkaa ensimmäistä kolmea kuukautta. Ainoa ulkopuolinen, jolle yritin kertoa huoleni oli siskoni, jonka ensimmäinen kommentti oli, että kun minulla on niin hyvä ja tekevä mies, miten kehtaan puhua väsymyksestä jne. No, en puhunut hänelle niistä asioista sen jälkeen. Oma tilanteeni paheni kun poikani oli 5 viikkoa, oloni oli aivan kaamea ja tajusin, että äitini kuoli tasan vuosi aiemmin. Hän oli vasta 54 vuotias ja jotenkin se suru ensisynnyttäjällä ja äidin ikävä iski päälle. Rehellisesti sanottuna mietin itsemurhaa usein, kävelin ulkona pakkasessa koiramme kanssa ja en halunnut kotiin jne. Sitten yksi iltalenkki tein päätöksen "että, tapan itseni kun poika täyttää vuoden", että minulla on niin ihana mies ja poika, että sen olen heille velkaa, että vuoden sinnittelen.

Sama ihana mies rinnalla edelleen, koira kuoli lähes 17 v iässä ja tuo poika on 15 vuotias nuorukainen.

Ja selvisin ihanan mieheni avulla ja elämä muuttui, eikä se vaatinut vuotta. Muistan sen päivän vieläkin elävästi kun tajusin ykskaks, että kaikki tuntuu hyvältä jälleen. Minulla siihen meni 5 kk. Jälkikäteen kyllä tajunnut, että synnytyksen jälkeistä masennusta se jo oli ja apua olisi pitänyt pyytää ja tähän päälle se suru äidin syövästä joka vei äitini parissa kuukaudessa.