Käyttäjä38452
Seuratut keskustelut
Kommentit
Elämä on jotenkin kummallista. Vaikka moni asia on hyvin itselläni, sama mies ollut rinnallani 26 vuotta, yhteinen lapsi jo 16 vuotta, töitä ollut aina ja suhteellisen terveenä saannut olla. Silti aina välillä jonkinlainen levottomuus, ahdistus ja tyhjä olo hiipii. Joskus tuntee itsensä silti kovin yksinäiseksi ja totta se on, että eihän niitä ystäviä ole rinnalla samallalailla kun nuorempana. Läheisimmän ystävän kanssa nähdään noin 4 kertaa vuodessa sillä välimatkaa on. Muu perhe on aktiivisia harrastajia ja siihen kun lisätään vielä, että saan tehdä etänä töitä niin kontaktini muihin ihmisiin on aika vähäistä. Toisaalta se kontaktien vähyys ei ahdista, mutta jonkinlainen alakulo on. Toki, minulla alakulo lisääntyy aina kun on uusi vuosi, vappu jne. kun me emme tee mitään ihmeellistä ja pojalla jo omat menot.
Jotenkin se onni ja hyväolo pitäisi tulla arkisista asioista, mutta ...... seuraavaksi täytän 50 vuotta ja siedän sen että vuodet näkyy kasvoissa, on siis ryppyjä yms, mutta hiusten oheneminen ottaa koville (minulla ongelma on todellinen, hiusten lähtö ollut valtavaa 5 vuotta ja kaikkea on kokeiltu. Nyt sitten on ekat kaljutkin kohdat).
Anteeksi, en edes tiedä mitä tässä jaarittelen. Ap:n kirjoitus vaan herätti omat tuntemukset pintaan.
Minusta koko finaalin taso oli kova, vaikka ehkä loppujen lopuksi minun koko kauden suosikit eivät olleet finaalissa. Monta kovaa laulajaa tippui jo aiemmin pois. Jotenkin hymyilyttää lukea tätä ketjua, kuinka tunteisiin tämä toisilla käy. Minusta musiikki on niin makuasia, että eihän näistä voi tapella. Mielipiteeni on se, että itse en Sussua olisi voittajaksi valinnut, mutta jos äänestyksessä saa yli 50% äänistä niin voittaja on selvä. Minusta kaikki oli hyviä ja niin erinlaisia, että eihän niitä voi verrata.
Keiran ääni on uskomattoman persoonallinen ja olen ihan varma, että Hänestä kuullaan vielä, en niin pitänyt kappalevalinnoista, mutta Hänestä tulee vielä tähti.
Itselläni työelämää takana 33 vuotta ja olen 49 vuotias. Ihan mahottoman monta työvuotta olisi vielä edessä. Aloitin kokopäiväisesti työt peruskoulun jälkeen 16 vuotiaana, monta vuotta olen tehnyt töitä niin, että edes eläke ei kerry. Päivääkään en ole ollut työttömänä. Neljäs työsuhde tällähetkellä ja ihan hyviä töitä olen päässyt tekemään. Ihana olisi päästä ansiosidonnaista nauttimaan, sillä pärjäisi kyllä, mutta tämän ikäisenä naisena ei kyllä uskalla itse hypätä työstä pois ..... välillä vaan miettii, että elämä on pelkkää työtä.
Toinen (oven lisäksi) on se kahvinkeitin. Kuinkakohan usein olen jäänyt miettimään, että sammutinko kahvinkeittimen. Ja tiedän, että nykyisin keittimet sammuttavat itse itsensä.
Päivääkään en ole ollut työttömänä. Meneillään elämäni neljäs työpaikka ja työelämää takana 33 vuotta. Koulutuksena pelkkä peruskoulu. Jos nyt jäisin työttömäksi niin minäkö en olisi ansainnut työttömyysetuutta ?