Käyttäjä38452

Voi kun osaisin Sinua neuvoa, mutta en osaa.

Itse en ole enää niin nuori, olen 48 vuotias, mutta kyllä hiukseni ohuus ja päälaen harveneminen on kova paikka.

Minulla taisi oma kampaaja huomauttaa varovasti n. 6 vuotta sitten siitä että hiuksia on lähtenyt ja lähtee todella paljon. "Kaljuja" kohtia ei ole ja hiuksia lähtee tasaisesti pitkin päätä, mutta pahimmin sen näkee päälaelta. Hirveintä on jotkut toimistojen wc:n peilit, kun on kirkas valo juuri pään yläpuolella loistaa.

Olen käyttänyt erinlaisia hiustuotteita kalliitakin kampaajalta ja apteekista jne. Olen syönut kalliita pillereitä. Olen käynyt lääkärillä ja erinlaisia verikokeita otettiin. Peruslääkkeitäni on vaihdettu yms. Pahimmillaan laskin hiusmääriä, ennen suihkua kampasin hiukset ja säästin ne, sekä shampoon että hoitoaineen jälkeen keräsin lattialta irtohiukset ja vielä kun kampasin hiukset pesun jälkeen niin säästöön. Sitten pahimmillaan laskin, että vähintään 300 hiusta jne .... Monet itkutkin tuli.

Päätin jonkin aikaa sitten, että nyt loppu stressaaminen hiuksista, että tällä mennään.

Kyllä harmittaa.

Kyllä se suurin syy on raha, hammashoito yksityisellä on ihan järkyttävän hintaista ja kela korvaus summaltaan on ihan vitsi (huono sellainen).

Ei täällä Helsingissä hoitoa saa muuten kuin yksityiseltä.

Itse kuuluun siihen kastiin joka muksuna sai oikomishoitoa ja silloin aika helposti vedettiin rautahampaitakin pois. Kouluikäisenä minulle tehtiin kaksi juurihoitoa ja ne hampaat lopulta menetin kokonaan. On siis julmetun rankkaa 48 vuotiaana kärsiä näistä hammaspuutoksista, eli suustani puuttuu 4 visuria + 4 muuta hammasta.

Käyn joka vuosi yksityisellä hammastarkastuksessa + suuhygienistillä. Tänä tammikuussa viimeksi ja silti tällä viikolla paniikissa aika hammikseen kun ikenestä pukkaa mädät ulos ...... ja ylläri ylläri, kokonaan paikkaamaton ulospäin siistiltä näyttävä hammas oli kuollut, mutta juuri tulehtunut. Olen julmetun kyllästynyt suuhuni ja rahanmenoon.

Itselläni mahdollista käydä yksityisellä vaikka kirpasee, mutta monilla ei ja hirvittää ajatella mitä kaikkea ihmisten suussa muhii.

Olemme 48 vuotias pariskunta ja yhdessä olleet 26 vuotta. Aikoinaan ympärillämme oli sekä minun että mieheni puolelta paljon ystäviä / ystäväpariskuntia ja lähes joka viikonloppu tehtiin yhdessä jotain. Osalla oli pieniä lapsiakin yms. Kyllä vaan kummasti ihmiset ympäriltä hävinneet ja monista eri syistä = eroja, muuttoja jne. Meillä on onneksi yksi pariskunta, ts. minun paras ystäväni ja hänen miehensä joiden kanssa nähdään n. 4 kertaa vuodessa pariskuntina (mökkeillään, asuntovaunuillaan tai menemme heille yökylään). Miehemme tulevat hyvin juttuun. Toki ystäväni kanssa näemme silloin tällöin ihan kaksisteenkin, teemme hotellireissuja Tallinnaan tai nyt korona-aikana muihin kaupunkeihin. Heitä en kyllä halua menettää.

Meidän työyhteisö = n. 100 henkilöä on lähdössä pian Tallinnaan pikkujoulureissulle. On aamiaisbuffettia yms. Ilmoittautumiset oli todella kauan sitten, silloin koronatilanne ei ollut näin paha. Olen koko ajan toivonut, että reissu perutaan niinkuin viime vuonna, mutta nyt ei peruta. Ei auta kuin laittaa järjestäjälle viestiä, että riskiryhmäläisenä en uskalla lähteä.

Ja rehellisesti sanottuna olin itse se henkilö edellisessä työpaikassa, joka järjesti kaiken ja voi, että muo ärsytti aina turhat peruutukset varsinkin kun yrityksessä aina maksoin laskut. Kyseessä silloin pienempi yritys ja joukossa oli ihmisiä jotka aina ilmoittautuivat ja peruivat viime hetkillä.