Käyttäjä36234

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei välttämättä ole trollipostaus. Tällaisia fantasiakielinörttejä tunnen itsekin.

Eikö miehesi voisi mennä jonnekin nörtti-iltamaan, jossa voisivat puhua tuota kyseistä kieltä? Vai onko ongelma, että jokainen nörtti haluaa puhua vain itse keksimäänsä kieltä eikä keskustella muiden kehittämillä?

Luultavasti se on juuri ongelma. Fantasiakielten harrastajien motivoimiseksi pitäisi olla tarina, jolla koukuttaa oppimaan kieltä, joka kuvaa jotain mielenkiintoista kansaa. Itse ainakaan aspergerina noin 15-20 normaalia kieltä opiskelleena ja vaativankin romaaninlukukykyisenä noin kymmenellä en haluaisi opetella mitään uutta kieltä, mitä en itse ole valinnut, aina haluan oppia uusia kylläkin. Uuden kielen opiskelu on minullekin vuosien projekti, vaikka mm. Kiinaksi luenkin jo kohtalaisesti. Vaikea kuvitella, että moni muukaan kielinörteistä innostuu hänen keksimästään kielestä, itse olisin hyvin utelias pari tuntia kyllä kartoittamaan hänen kieltä oikein ahmien, mutta oppimaan puhumaan sitä jollakin sujuvuudella, siitä minulle pitäisi maksaa paljon, tuskin muillakaan siihen motivaatiota riittäisi, kun on minulla vielä pohjoissaamikin oppimatta, hyvin mielenkiintoinen, viro alkaa hahmottua ja on paljon antoisampaa kuin keksityn kielen opettelu. Keksitty esperanto hyi, sen sijaan espanjaa, italiaa, ranskaa, latinaa osaan ja niiden pohjalta esperannon pitäisi olla helppoa, mutta ei vaan kiinnosta, opiskelen mieluummin sukulaiskieliä hahmottaakseni kielten kehitystä vuosituhansien aikana, siihen soveltuu romanian kieli eikä keksitty kieli. Fantasiakirjallisuus kun ei ole purrut koskaan, aina pitänyt keksittyjä kieliä vain leffafriikkiteinien tapana tehdä vaikutusta samanmielisiin ja kommunikoida salaa, josta kasvetaan ulos iän myötä.

Ymmärrän, jos mies kehitettyään oman kielen saadessaan luovan työnsä vastapainoksi jotain eri lailla luovaa haluaa testata sitä käytännössä onnistuiko hän kuinka aidon kuuloisen kehittämään ja siksi haluaa puhua muiden kanssa, mutta että sen opettelu pitkälle... Kuulostaa ihan brassailulta, kehittää kielen päteäkseen muille älykkyydellään sen sijaan, että aidosti näkisi kielen hiomisessa mitään hyötyä. Ihminen, jolla on tarve korostaa erilaisuuttaan. Itse en kerro kenellekään kieliharrastuksistani tai aspergeristani, ellei pakko selittää, sori en vaan tajunnut, olen vähän vammainen. Siksi se diagnoosikin oli pakko ottaa. Outo itsekkään kuuloinen mies, en tunne yhtäkään itsekästä aspergeria. Sen sijaan kuuluu kyllä aspergeriin olla tajuamatta, että muita ei kiinnosta se mikä aspergeria pohjattomasti kiinnostaa, ja sitten puhuu vaan siitä. Jopa nykyisistä aspergereista ehkä neroin, englantilainen Daniel Tammet kehitti omaa kieltä, joka pohjautuu suomeen ja viroon, mutta siinäkin ideana on, että päästään syvälle jo olemassaoleviin kieliin.

Se on ikäänkuin selitys

Emä on äiti ja niinpä emän luoma on elämää

Päike on aurinko virossa ja päeve eli päivä mitä aurinko luo. Tämmöisen kielen kehittämisessä on se järki, että se lisää olemassaolevien kielten ymmärrystä. Muita fiksuja aspergerpiirteisiä ovat Newton ja Einstein, Newton heistä kahdesta kyllä tieteellisesti lahjakkaampi.

Toisaalta ei tuo kuvattu mies kyllä aspergerilta kuulostakaan millään osa-alueella

Vierailija kirjoitti:

Tämä ei välttämättä ole trollipostaus. Tällaisia fantasiakielinörttejä tunnen itsekin.

Eikö miehesi voisi mennä jonnekin nörtti-iltamaan, jossa voisivat puhua tuota kyseistä kieltä? Vai onko ongelma, että jokainen nörtti haluaa puhua vain itse keksimäänsä kieltä eikä keskustella muiden kehittämillä?

Vierailija kirjoitti:

Aika kovia kommentteja täällä monilta tullut. Heräsin nyt sitten ajattelemaan omaa tilannetta, että tavallaan kai minun mies myös on tosi vaativa ja mennään pitkälti hänen toiveiden mukaan... en oo oikein osannut sanoa nätisti että en jaksaisi, enkä halua loukata yhtään, niin lähden aina juttuun mukaan, paitsi esim kipeänä saan "lomaa".

Mun mies on siis käsikirjoittaja, erittäin menestynyt ja luova työssään. Nyt se on vuosia tehnyt vain lastenohjelmiin kässäreitä, lähinnä animaatioita mutta myös paljon muihin lastenohjelmiin, kotimaisiin ja ulkomaisiin. Hän on metodikirjoittaja ja hänen pitää eläytyä siihen maailmaan, joten jos kirjoittaisi vaikka teletappien kässäriä niin eläytyisi Tiivi-Taaviksi pari päivää. Ja jotten riko tunnelmaa, minä olen sitten vaikka se imuri tai naurava aurinkovauva. Me esitetään niitä kässäreitä yhdessä niin, että jaetaan roolit ja näytellään koko homma, usein vaatii noin 30min alkuimpron ja sitten käydään kässäriin kiinni.

Mieheni on ihan ylityöllistetty ja kirjoittaa kaiket päivät. Usein kun tulen töistä kotiin, hän on vastassa kääriytyneenä vessapaperiin ("olen eksynyt muumio, sinä olet Nappe-koira, joka johdattaa minut museoon!"), tai maata pitkin möyrien hattu päässä ("olen Mato Matala!"). Kerran en löytänyt miestä kotoa, vaikka hän ei ollut maininnut että on mitään menoa. Parin tunnin päästä lähdin vähän huolissani pihalta etsimään, niin se on kaivanut poteron mun pionien taakse ja ilmoitti olevansa "Simo Siili valmistautumassa talviunille. Voisiko Helli Hiiri neuloa minulle pilkullisen kaulahuivin". Siinä meni loppuilta kutoessa ja kaakaota poteroon raijatessa. Lopputuloksena mies sai kamalan flunssan ja siitä asti on sovittu, että eläytyminen on suoritettava sisätiloissa.

Minulta tämä vaatii aika kovaa heittäytymistä, mutta tietysti tuen rakastani, joka kuitenkin tuo sen leivän pöytään ja on työssään poikkeuksellisen lahjakas. Ja kuka häntä auttaisi, jos en minä? Parisuhteeseen vaan kuuluu kompromissit.

Ei tuosta miehestä ainakaan isäksi ole, ellei jätä työtään. Myös asperger periytyy välillä. Sitten sinulla olisi kaksi ikuisuusprojektia. Kirjoitin ton tämän sivun asperger kommentin itse aspergermiehenä. Tän siteeraamani ap:n uuden jutun luettuani pitää huomauttaa, että jos mies olisi aspergeri niin se olisi hyvin myötätuntoinen ja välittävä sua kohtaan, ei tunnekylmä, vaikka onkin täysin työlleen omistautunut ja stressaantunut liiallisisesta työmäärästä. Voi olla paljon omissa maailmoissaan, mutta aina valmis kuuntelemaan ja tukemaan, kun tajuaa, että nyt sinulla on oikeasti jotain mielesi päällä. Tehdessäni aspergerina 14pv työviikkoa välillä, koska minua pidettiin korvaamattomana, kotona suunnitellessani seuraavaa työpäivää jaksoin silti uhrata kaikkeni naiseni eteen, mm. tarvittaessa jopa tunteja nuolin orgasmiin joka päivä ennen työstöä, nuoleminen on rentouttavaa aspergertouhuilua, joka tyhjentää pään ja on hyväksi luovuudelle, samoin pitkän selkähieronnan antaminen. Aspergermiehet ovat usein heikkoja siivouksessa ja normaalin tarjoilukelpoisen ruoan laitossa, mutta todella syvästi naiselleen omistautuvia erakkoluonteita kaikkia muita kohtaan. Aito aspergerin innostus jotain mielenkiinnonkohdetta kohtaan näkyy kyllä aitona jättämättä varaa epäillä etteikö kieli-innostuksen takia vain tapaa toista. Aidosti tunnekylmää aspergermiestä en ole ikinä tavannut, joka ei osoittaisi teoillaan välittävänsä valtavasti. Jos hän on oikeasti välinpitämätön sinua kohtaan, hän ei ole liiaksi työlleen omistautunut asperger. Ollakseen aspergeri, hänen täytyisi osoittaa valtavaa määrää empatiaa ja sinisilmäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen intuitiivinen ja huippuälykkääksi todettu intuitiivinen mies, jolle ei ole diagnosoitu autismia, mutta tunnistan silti itsessäni paljon autistisia piirteitä. Tiedän, että jos haluaisin kehittää oman kielen niin kykenisin siihen, mutta tämä on huippuälykkäällekin niin iso homma että en tekisi sitä huvikseni, vaan ainoastaan silloin jos kokisin siihen intohimoa.

Kun mietin itseäni sellaisessa tilanteessa että olisin juuri kehittänyt kovalla työllä ja suurella intohimolla oman kielen, niin haluaisin kovasti saada jonkun läheiseni mukaan tähän projektiin. Läheinen voisi olla tässä tapauksessa puoliso tai oma äiti. Minulla on taipumus innostua asioista ja olettaa, että läheisenikin ovat asioista yhtä innoissaan kuin minä. He ovat joutuneet sanomaan minulle toisinaan suoraan, että heitä ei kiinnosta. Sen jälkeen olen jättänyt heidät rauhaan, ja nykyään ymmärränkin jo vähän paremmin, että kun kehitän jonkin oman jutun niin se ei välttämättä kiinnosta ketään muuta tässä maailmassa kuin minua.

Oman kokemukseni pohjalta neuvoisin, että sanot miehellesi suoraan että sinua ei kiinnosta opetella tätä hänen kieltään, ja haluat hänen puhuvan sinulle suomea. Voit sanoa sen ystävällisesti, mutta jos se ei auta niin silloin se on tarpeen sanoa tiukasti. Koen ymmärtäväni miestäsi ja olen aistivinani, että tässä tapauksessa hän ei ymmärrä, että sinä et jaa hänen kanssaan tätä samaa pohjatonta intohimoa hänen keksimäänsä kieltä kohtaan. Ja sitä sinun ei pidäkään jakaa. Miehen tulee oppia, että mitä kummallisemmat intohimot niin sitä todennäköisemmin joutuu elämään aivan yksin niiden kanssa. Tämä on meidän huippuälykkäiden intuitiivisten introverttien kirous, kuin myös se että meille saattaa tuottaa vaikeuksia selviytyä monista muistakin arkipäivän haasteista, mutta omasta kokemuksestani tiedän että tämän kanssa voi oppia elämään. Muita ihmisiä voi hyvin oppia ymmärtämään ja jopa siivoaminenkin alkaa sujua kun harjoittelee, jos näitäkin asioita kohtaan vain löytyy sitä sopivaa intohimoa joka saa aikaan sen, että niitä oikeasti harjoitellaan. :) Miehelle voi sanoa suoraan vaikkapa, että puoliso arvostaa arjessa enemmän puhdasta kotia kuin uusia kieliä joita hän ei ymmärrä, jolloin mies saattaa kohdistaa sitä intohimoaan järkevämpiin asioihin ja hoitaa kotia sen sijaan, että istuisi vain työhuoneessa kirjoittamassa omituisia lauseita paperille.

 Niin kenenkä mielestä sinä olitkaan huippuälykkääksi todettu? Ja millä mittaimella sinut sellaiseksi todettiin?

Tuota itse olen virallisestikin kunnan diagnosoima aspergeri (diagnooseja ei tehdä ellei asperger merkittävästi haittaa elämää) keski-ikäinen mies ja kielinörtti, ap:lle haluan sanoa, että aspergerit ovat liiankin hyväntahtoisia ja lojaaleja, siksi heille sattuu "kaveririkoksia" tuon tuostaan. Tuo miehesi kuulostaa ihan tyypilliselta aspergerilta, ei tärähtäneeltä. Asperger miehestä saa lojaalin elinikäisen kumppanin, joka tykkää sinusta ja kieliharrastuksestaan loppuelämänsä kuin hullu puurosta, ikinä kyllästymättä toistamaan samaa, rutiinit ja tuttuus on juuri ne jutut mitä asperger haluaa arkeensa ja aikaa palautua yksin olemalla. Aspergerin käytännössä aina valittava isyyden ja uran väliltä, jos ura ei toista samaa rutiinia eikä suju vaikka silmät ummessa. On olemassa tukiryhmiä aspergereiden kumppaneille, vertaistapaamisia. Hän ei myöskään ehkä tiedä eikä kuulla olevansa aspergeri, tuskin myös sitäkään että keskutelupalstoilla puhutaan hänestä, joten ei syytä kertoa ellei hän ajaudu elämässään tuskaan sen takia. Jos haluat jatkaa suhdetta miehen kanssa tiedettyäsi tarkemmin aspergerista, kannattaa kertoa hänelle seuraava:

sinua kiihottaa hänen kielellinen älykkyytensä, ja häntä varmaan sinussa erilaisuutesi hänestä, niin fysiologiset kuin henkisetkin erilaisuutesi. Yleensä parisuhteessa ei kannata olla toisen samanlaisen kanssa. Et halua muuttaa häntä. Jos häntä kiinnostaa sinä, tehdään asioita yhdessä, riittävästi hänelle omaa aikaa, luodaan rutiineja yhdessä. Pelkäät, että hän turhautuu, kun et opi kieltä kuitenkaan. Siksi fiksumpaa, että hän harrastaa sitä muiden kanssa ja sinun kanssasi muita asioita, joita häntä kiinnostaa harrastaa kanssasi kuten esim. kävelyitä, ulkoilua, ruokaa, antaa sinulle hierontoja, kun saa rauhoittua ja syventyä lihaksiin yms. (luulisin tällaisesta puheesta kenen tahansa aspergerin tajuavan, että kerrankin on kumppani joka tajuaa häntä, paljastamatta että tiedät aspergerista)

(itse aspergerina en halua olla aspergernaisen kanssa, vaan tavallisen, on kokemusta ja tiesin heti sen oikean tavallisen tavattuani, että tämä on se).