Käyttäjä34428

Sitä vaan että jos et halua kertoa mitään perheeståsi kasvattajalle, niin miten kasvattaja voi mitenkään tietää että olette se hyvä ja vastuullinen perhe? Kyllä niitä kyseilyitävtulee pilvin pimein joissa kysytään mitä maksaa ja haluamme pennun.

Viroon tai Ruotsiin vain, kyse on kysynnän ja tarjonnan laista, nyt on myyjän markkinat, turha itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Useimmilla kasvattajilla ei ole jonoja, joissa jonotetaan numerojärjestyksessä. Tarkoitan, että jos joku alkujutteluiden jälkeen kuulostaa kivalta ja hyvältä koiranomistajalta niin pääsee jonon kärkeen. Joten siksi näitä jonoja ei kannata pelätä.

Jos laittaa vaan epämääräisen samanlaisen sähköpostin jokaiselle kasvattajalle niin aivan varmasti saa vastauksen, että jonot ovat pitkiä. Tästä ei kannata pelästyä vaan kysellä lisää kavattajan kasvatustyöstä ja kysellä mahdollisuutta päästä tutustumaan kyseiseen rotuun.

Ylipäätään kannattaa yrittää tutustua kasvattajiin esim. rotujärjestöjen järjestämien yhteislenkkien kautta.

Jep, mekin saimme pennun vaikka kasvattajalla oli kymmeniä yhteydenottoja ko. pentueesta mutta minun yhteydenottoni erottui joukosta koska kerroin mitä ajattelen koiran asemasta perheessämme ja mikä filosofia minulla on sen kouluttamiseen. Tapasimme myös ja kasvattaja näki koko perheemme. Se toki auttoi myös että olin tositarkoituksella esimässä harrastuskoiraa agilityyn ja tämä yhdistelmän pennut oli nimenomaan sellaiseen soveltuvia todennäköisesti.

Vinkiksi koiranpennun etsijöille, kun kirjoittaa kasvattajille itsestään, perheestään ja koiralle tarjolla olevista olosuhteista, kannattaa kirjoittaa myös millainen 'filosofia' itsellä on koiran tapakasvatuksen/koulutuksen suhteen. Ja jos tosiaan on innostusta käyttää koiraa näyttelyssä ja mahdollisesti harrastaa sen kanssa jotain, se on aina plussaa. Koiran terveystarkastuksiin kannattaa suhtautua positiivisesti (ei vie normituloista vararikkoon) koska terveystutkimustulokset antavat kasvattajalle kullanarvoista tietoa siitä ovatko kasvatuslinjansa oikean suuntaisia eli onko koirien terveydentila hyvä vai onko ongelmia ja mahdollisesti perityviä sairauksia.

Itse löysin pennun suositusta pienilukuisesta rodusta (pentuekoko yleensä 2-5 pentua) puolessa vuodessa.

Ja mainittakoot että ekan kotimatkan jälkeen koira on opetellut matkustamaan turvavöihin kiinnitetyssä häkisså. Tietää että se ln hänen paikkansa autossa ja menee sinne mielellään.

41

Sylissä takapenkillä matkusti kotiin sen n. 80 kmm matkan (painoa 8 viikkoisena 2,9 kg), mukana pala nukkuma-alustaa synnyinkodista. Söi puruluuta ja nukahti, ei itkenyt. Kotiin tullessa tutki paikkoja ja kotiutui nopeasti, nukuin pennus kanssa alkuun meidän vierashuoneessa niin että sen peti oli sängyn vieressä lattialla ja pysyin lsittamaan tarvittaedsa käden alas, ei itkeskellyt öisinkään vaan nukkui rauhallisesti ja leimautui hyvin minuun mikä oli tarkoituskin kun harratuskoira monulle siitä tulossa. Minusta on tärkeää ettei pentua jätetä yksin nukkumaan alkupäivinä, liian so muutos muutoin kun emon ja sisarusten lämpöä ei enää ole.