¨
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuka vaan joutua elämässään sen eteen, että työt loppuvat. Siihen tulee varautua.
Joo siinä mielessä, että kannattaa hankkia kotivaraa ja miettiä vähän, mihin rahansa laittaa. Mutta nykymuotoinen yhteiskunta ei toimi, jos kaikki varautuvat. Tulee lama, raha ei liiku.
Ei tästä tule hittojakaan, jos valtaa käyttää porukka, jota ei huvita pitää kiinni tekemistään päätöksistä. Nyt sopii kysyä, pidetäänkö kiinni siitä mitä on päätetty, vai juostaanko kanalaumana karkuun jokainen taholleen, vesittäen joka kohdan. Ja minä en ole persu vaan vihervasemmistolainen feministi. Tykkään kuitenkin sellaisesta, että pidetään väestö hengissä.
Vierailija kirjoitti:
On ihan sama kuka teki mitä ja onko joku narsisti tai ei. Selvästi ap voi suhteessa hirveän huonosti. Ei ole kuin yksi vaihtoehto. Ottakaa ihmiset meidän tukevasti keski-ikäisten viesti vakavasti. Elämä on oikeasti lyhyt, sitä ei ole varaa tuhlata hetkeäkään. Muistan itsekin miten nuorempana ajattelin että edessä on ikuisten valintojen ihmemaa. Voin katsoa jotain huonoa tilannetta ja valita myöhemmin uudelleen paremman. Jotenkin sitä ei ymmärtänyt että tulee päivä kun valinnat alkaa vähenemään tai loppuvat kokonaan. Älkää tuhlatko elämäänne surkeisiin miehiin. Niitä vuosia ei saa takaisin. Älkää tuhlatko edes päivää tuollaiseen.
Viisas viesti. Minäkin oikein heitin elämää menemään kaksin käsin, ylpeänä siitä.
Vierailija kirjoitti:
En voi ymmärtää hänen käytöstään. Se on käsittämätöntä ja aavistamatonta.
En saa kiinni mistään, en saa kiinni riidoissamme siitä syystä miksi se alkoi ja miten se loppui. Mies päättää kaiken sen kulun, mies päättää milloin kaikki on huonosti ja milloin kaikki on hyvin. Hän vie minut tilanteisiin joissa en voi puolustautua tai tehdä oikein.
Koska jos niin teen, hän kuitenkin pystyy syyttelemään jonkin asian tähden. Tai sitten hiljentää minut koska minä riitelen, eikä hänellä ole sellaiseen aikaan.
Nämä tilanteet tulevat puskista. Juuri äskön kaikki saattoi olla hyvin, hän oli rakastavainen minua kohtaan ja yhdessä hetkessä haluaa minusta eroon tai ei sittenkään.
Hän ei jaksa kiukuttelevaa ja masentavaa naista.
Ei ymmärrä, että siihen on syynsä välillä.
Tämä on ihan mahdotonta.
Miksi olen alistunut, miksi en ole voinut puolustautua. Mietin sitä eilen, se johtuu puhtaasti syyllisyyden tunteesta jonka mies on työntänyt harteilleni.
Mies myös oudosti yrittänyt saada minuun katsekontaktia jatkuvasti silloin kun olemme samassa tilassa, seurailee mielentilaani kritisoiden ja yrittää jotenkin jatkuvasti saada minut hallintaansa, kuin näkymätön talutushihna. Sitä on vaikea selittää.Riidan jälkeen kun vain olen murtunut, olen hiljaa ja henkisesti loppu sekä etääntynyt niin mies pahoittelee, kertoo olevansa todella stressaantunut ja väsynyt. Lisäksi varmistelee etten halua erota ja kertoo rakastavansa eikä mikään ole minun syytäni.
Tämä on oikeasti jotain todella häiriintynyttä?
Tämän oudon vastakkainasettelun ja mielialavaihtelujen takia minä tunnen olevani jossain ansassa, ihan oman päänikin sisällä. Joudun arvioimaan omaa käyttäytymistä ja miettimään kuvittelenko asiat kohtuuttomiksi. Olen käyttänyt paljon energiaa syyllisyydentuntoon, vihaan ja sitten taas uskomiseen siitä, että kaikki on hyvin.Miten edes olen ajautunut tähän ja hakkaan päätä seinään. Vähän tekisi mieli nauraakin ihan vain oman tyhmyyden ja hämmästyksen tähden.
ap
Vaikka lohi olisi miten fiksu ja kalastaja miten tyhmä, niin siinä ei vain mikään auta kun koukku on poskessa. Sinun kalastajasi on senverran fiksu, että tietää miten kala väsytetään.
Ota sakset, leikkaa siima. Ui pois. Älä jää kelaamaan asiaa, sitä voit miettiä sitten kun ehdit, kun olet löytänyt hyvän suhteen. Sitten voit ruveta vertailemaan. Tästä ei sellaista tule.
Älykkäinkin sortuu tuollaiseen kuvioon, ei se suojele. Päin vastoin keksit miljoona tekosyytä, joiden takia et voi lähteä ihan vielä. Kunnes et enää jaksa lähteä.
Koeta sinä ymmärtää, mitä et ymmärrä. Yritä silti. Olet edelleen jumissa normaalitila-ajattelussa, eli ihan pihalla. Muutaman suksituristin rahojen uusjaon suunta ei ole tärkeiden asioiden listalla millään sijalla. Ne rahat joita he eivät käytä turismiin, he tulevat käyttämään johonkin muuhun. Oleellisen tärkeät työt hoidetaan, kylvöt etunenässä. Jos traktorit tekisivät vauvatraktoreita, niille pidettäisiin päiväkodit auki loppuun asti. Nälkää nähdään vain jos pökiöitä ei kiinnosta tarpeeksi, että jokainen saa syödäkseen.
Jokainen maa on samassa lirissä. Kun niin on, voidaan pitää tehtaat käynnissä, mutta tuotteilla ei ole ostajia jos ne ovat jotain muuta kuin välttämättömyystarvikkeita. Vastaavasti, niitä lääkkeitä ei välttämättä saa rahallakaan. Porukkaa kuolee siis muuhunkin kuin itse koronaan. Lisää tähän jarruttelematon tuotannon ja kulutuksen ylläpito, ja äkkiä täällä voi olla parisataatuhatta kuollutta, eivätkä ne kaikki olleet eläkkeellä tai muuten kurjia. Miten ajattelit ihmisten kömpivän asian yli ja että siitä selvitään ilman kaaosta?
Vaikka pahimmat skenaariot vältettäisiin, ne, jotka ovat kuvitelleet että modernilla yhteiskunnalla on varaa uhrata väkeään kymmenin tuhansin ja ottaa edes huomattava riski sellaisen toteutumiseen vain, jotta normaalimeno suksilomineen ei muuttuisi, tulevat kokemaan niin kovan paineen, että heidän julkinen tulevaisuutensa oli sitten siinä, vaikka henkikulta jäisikin. Siinä on sisäiset sotasyyllisyysoikeudenkäynnit luvassa.