Käyttäjä31866

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi sitä iloa ja riemua kun jollain menee vielä huonommin kuin itsellä. Pääsee neuvomaan miten ja mitä olisi pitänyt toivoa, tuntemaan itsensä paremmaksi.Jos minä olisin köyhä niin toivoisin vain puolikkaan palasaippuan ja ryömisin takaisin maakuoppaan häpeämään.

Pröystäilyä mokomat saippuat! Lipeällä meillä pestään kaikki, niin maakuopan seinät, hampaat, iho kuin vainajatkin. Olemme keskituloisia, mutta meillä ei tuhlata.

Toivottavasti tämä on sarkasmia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jääkö tuommoinen iPhonen haluaja sitten ilman sitä Joulupuu lahjaa, jos kukaan ei siihen tartu? Eikö sen takia kannattaisi neuvoa pitämään toiveet ns. järkevinä, että varmasti sitten saa jotain.

Ei jää ilman vaan sossu tai Hope ostaa tälle lapselle pyyhkeitä, sukkia, saippuaa ym. köyhälle sopivan lahjan.

Miten aikuiset voivat olla niin sairaita etteivät salli lapsen toivoa mitä haluaa.

Mä taas mietin, että kuinka sairaita ne perheet on, jotka haluavat loisia muiden rahoilla? Miksei noille lapsille ole opetettu nöyryyttä ja jotain arvoja?

Lapset tässäkin aikuisten pelinappulana täysin.

Miksi köyhän perheen lapsen lahjat pitäisi olla vain ja ainoastaan jotain käytännöllistä, alusvaatteita, saippuaa yms. Kyllä köyhän perheen lapsellakin olisi oikeus saada jotain sellaista joka on oikeasti mieluista ja enkä puhu nyt jopoista enkä iphoneista!

Vierailija kirjoitti:

Rattijuoppo, joka ajo vastaantulijan hengiltä eikä päivääkään vankilaa. Kaikki ihmiset on tasa-arvoisia, mutta toiset on tasa-arvoisempia.

Kyseessä oli Kimmo Sasi, joka sai sairauskohtauksen ajaessaan. Ei siis ollut humalassa!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä sairaasta mutta oudoksi on muuttunut.

Meidän firmassa jotkut nuoret, tyyliin 25-30v eteenkin naiset ovat valtavan herkkähipiäisiä (huom ei tietenkään kaikki, en yleistä). Olen itsekin nainen tämä ei siis ole sukupuolittunut kommentti.

Työajasta menee puolet siihen että HE loukkaantuvat millon mistäkin, jos joku sanoo yhtään napakkaan HEILLE jotain tai HE vaan ihan jostain olemattomasta jutusta kokevat (keksivät) että HEITÄ on kohdeltu asiattomasti tai loukattu niin HE kipittävät nillittämään johtajalle tai työsuojeluvaltuutetulle epäasiallisesta kohtelusta.

Ja sit taas keskustellaan ja palaveerataan, lopputulos oli se että joku loukkaantu vaan siitä että hänen tahtotilaansa ei noteerattu tarpeeksi eikä saanut tahtoaan läpi.

Joku hr rekry neitokainen koki eräässä projektissa epäasialliseksi ja loukkaavaksi häneen kohdistuneen ihan aiheellisen kysymykse, koska hän oli tehnyt jotain väärin ja toisen jutun jätti tekemättä sovitussa aikataulussa. Tästä huomautettiin tai annettiin ihan pieni palaute, niin jo taas oli nillittämässä johtajalle että häntä on loukattu. Ja taas asiaa puidaan että kuka sano ja mitä ja miks ja kenelle ja sit pyydellään anteeksi ja selitellään ja jaxuhalitaan jne...

meillä ois muutakin tekemistä.

Voi hyvää päivää.

Jos ja kun teen jatkossakin tiukkaa businesta, jossa aika on rahaa ja homman pitää hoitua niin varjelkaa mua näiltä joka asiasta loukkaantuvilta ja hämmentyviltä prinsessoilta.

Töissä ollaan töissä, ei puimassa sitä miltä MINUSTA nyt tuntuu tai tuntuuko miltään, mitä tynteita tää MINUSSA herätti ja miten MINÄ koin asian, siis asian missä ei ollut mitään koettavaa.

Pitää vaan opetella että kaikki asiat, sanomiset, tunteet tms ei kohdistu minuun, kaikki ei pyöri työpaikalla minun ympärillä. Ei pidä tramatisoida kaikkea. Toisesta korvasta sisään - toisesta ulos ja keskitytään työhön ja mahdollisimman hyvään lopputulokseen, ei itseemme. Näin päästään kaikki vähemmällä draamalla eikä stressaannuta vaan työt sujuu.

Minä-Minä -sukupolvi, jota on kotona palvottu ja joilla ei ole käytöstapoja eikä velvollisuuksia, pelkkiä oikeuksia vain! Tietenkään ei ihan kaikkia koske kuitenkaan!

Vierailija kirjoitti:

Työelämä meni rikki noin kymmenen vuotta sitten. Sen huomasi.

Itse asiassa se hajoaminen on alkanut jo 1990-luvun alun lamavuosista.