Käyttäjä31145
Seuratut keskustelut
Kommentit
Useampi tehostetun tuen / erityisen tuen oppilaan vanhempien pilkkaajaa ketjussa, kiva. Vahvistaa ajatustani siitä että inkluusiota edes yritettäisiin lain hengessä noudattaa. Väsynyt olen ja selväksi on tullut ettei ketään kiinnosta ja yritykset "leijonanemoilla" lapsen lakisääteisen tuen saamiseksi kouluun koetaan lähinnä vitsinä.
T. Tupla-kirjainyhdistelmälapsen jo lannistettu äiti
Tämä ei itse asiassa pidä paikkaansa. On tunnustuksellista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1. Uskonnonvihaajat. Hirveä huoli jatkuvasti, että heidän lapsensa saattaa altistua koulussa jollekin uskonnolliselle sisällölle. Kanteluja AVIin. Valitusta, kun hänen lapselleen osoitettu korvaava ohjelma esim. joulun aikaan ei ole ollut lapsen mielestä yhtä kiva kuin muilla. Kun kysyn, saako lapsi tehdä kuitenkin pääsiäisaskarteluja luokassa muiden kanssa, äiti katsoo minua kuin idioottia: ”Eihän pääsiäinen mikään uskonnollinen juhla ole!”
Juu ei. Ainoastaan kristittyjen tärkein kirkkopyhä.2. Vainoharhaiset. Huoltaja lähettää vihaisen viestin siitä että englannin opettaja urkkii heidän perheensä asioita. Selvitän asian ja soitan huoltajalle. Tehtävänä on ollut (perhesanaston opettelun yhteydessä) piirtää ja kirjoittaa JOKO omasta TAI kuvitteellisesta perheestä. Ohje on hyvin selkeästi muotoiltu. Huoltaja huutaa minulle puhelimessa, että hänen lapsensa ei tuota tehtävää tee ja että heidän perheensä asiat eivät englanninopettajalle kuulu. Ehdotan, voisiko lapsi valita perheen jostakin sarjakuvasta, lastenkirjasta tai keksiä itse vaikkapa koira- tai avaruusolentoperheen. Huoltaja lyö luurin korvaan.
3. Huolettomat. Asiasta on ollut ilmoitus Wilmassa kahteen kertaan ja lisäksi siitä on lähtenyt kotiin paperinen tiedote. Koulussa asiasta on puhuttu useita kertoja ja pyydetty lapsia juttelemaan omien vanhempien kanssa. Joka ikinen kerta ne samat tyypit eivät sitten kuitenkaan ole ”koskaan kuulleetkaan” asiasta ja ovat aivan ihmeissään sitten kun on jotain tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa. Ja aina ne lapsiparat kärsivät vanhempien huolettomuudesta.
4. Vihamieliset. Lähtökohtaisesti kaikki, mitä opettaja, rehtori, koulukuraattori tai muu koulun työntekijä sanoo tai tekee, tulkitaan vihamielisesti ja aletaan raivokkaasti puolustautua tai hyökätä. Lapsen etu on täysin sivuseikka, kunhan vain pääsee näyttämään koulun henkilökunnalle, kuka täällä määrää.
Katos vaan, ykkönen täällä moi! o/
Kyllä, olen tehnyt kantelun aviin (et-opetuksen järjestelyistä). Olen valittanut opelle/rehtorille korvaavasta ohjelmasta ekat kolme vuotta, koska sitä ei ole ollut.
Joo, olen myös kantanut huolta siitä ettei uskonnollista sisältöä ole tuputettu lapsille. Mutta en sen takia, että mun lapset siitä jotenkin hajoaisi, vaan siksi että se on lain ja ohjeistusten vastaista. Mitä muita lakeja sun mielestä koulun pitäis saada rikkoa?
Tässä ketjussa ei pyydetä ottamaan kantaa lakien noudattamisesta, joten yritetään nyt pysyä aiheessa. Vaikutat kyllä kärkkäältä ja sellaiset vanhemmat ovat ärsyttäviä, joten sinänsä liityt aiheeseen.
Opettaja kommentoi että ärsyttää "uskontovihaajat". Eli ne jotka haluaa, että koulu noudattaa aiheeseen liittyviä lakeja.
Vanhempana halusin vastata, että minua ärsyttää se kun koulu ei noudata lakeja. Kummasti uskovaisia harmittaa kun kissa halutaan nostaa pöydälle.
Miksi uskonto tai sen torjuminen on niin tärkeää sinulle? Suurin osa ihmisistä ei jaksa höyrytä asiasta ja kieltää lasta tuntemasta länsieurooppalaista kulttuuriperintöä tältäkin osin.
Jos ei tiedä mitään uskonnosta, jää paljon ymmärtämättä kulttuurista. Taiteesta, kirjallisuudesta, elokuvista.
Kyllä. Varsinkin, kun peruskoulun uskonnonopetus ei edes enää saa olla tunnustuksellista vaan keskittyy eri uskontojen merkitykseen kulttuureissa ja yhteiskunnissa.
Siis kaatokännissä olevalta ajoivat hiukset??? Törkeetä vaikken Krisu-fani olekaan. Kunnon non-consent teko. Takuulla kasvattanut ikuisuuden haiveniaan.
Niin on! Tosi nami! Tykkään!
Vierailija kirjoitti:
Katson koostetta ja tuo Kevin on komea uudella hiustyylillään.
Valitettavasti näitä tyttöjen äitejä on ja paljon, jotka kammoavat avoimesti poikalapsia. Työpaikalla yksi nainen tätä lajia ja suvussa toinen jotka eivät sanojaan säästelleet. Myös yksi ystävä oli samaa maata, mutta lopetti kun kerran suutuin.
Ap:lle - kävin läpi samantyyppisiä tunteita kuin sinä, jotenkin vaan naiivisti oletin että tyttöhän sieltä tulee, mielikuva oli tosi vahva ja minulla ei ole omaa miestä lukuunottamatta paljonkaan hyviä kokemuksia miessukupuolesta joten oli kamala shokki että lapsi olisikin poika. Itkin ja surin salaa asiaa, miehelleni ja äidilleni myönsin vain tunteeni. Osittain nuo idiootit poikien haukkujat saivat aikaan puolustusreaktion syntymätöntä lasta kohtaan ja he osaltaan auttoivat asian käsittelyssä. Työkaveri ei esim. onnitellut vaan "otti osaa" kun kerroin raskaudesta ja hän urkki sukupuolen.
Kun lapsi viimein syntyi, rakastuin lapseen aivan päätäpahkaa. Onneksi vääräksi hälytykseksi osoittautunut terveyshuoli lääkärintarkastuksessa parin päivän iässä jotenkin vielä sinetöi sen mielettömän suojelunhalun, mitä tunsin pientä käärylettäni kohtaan. Ihanin rakkain vauva IKINÄ. Ja jotenkin maagisesti juuri se oikea meille. Uskon vakaasti että teillekin tulee juuri se oikea lapsi joka teille on tarkoitettu. Hän ei ole siskosi lasten klooni, eikä kukaan mukaan, vaan ihan oma itsensä, pieni alulla oleva nuppu maailmaan tullessaan. Ja ehdit rakastua häneen niin moninkertaisesti ennen kuin mitkään mahdolliset pärinäkaudet tulevat kuvioon ettei ne tunnu missään sitten. Toista se olisi vaikka putkahtaa kylmiltään 8-vuotiaan maailmaan suoraan - ja hatunnosto kaikille ihanille jotka senkin tekevät esim. adoption muodossa.
Olen huomannut että äidin rakkaudesta puolet on huolta ja pelkoa... Mitä luulet, onkohan tuo yöllinen katastrofiajattelu sinulla huolta lapsesta ylipäätään ja sinulla ne kaikki äitiyden huolet kohdistuvat sukupuolen uhkakuviin.
Meille syntyi myöhemmin vielä pikkusisko esikoispojan jälkeen ja tajusin jo raskausaikana, että siinä raskauksien välissä sukupuoli oli menettänyt merkitystään. Olen onnellinen tytöstäni, mutta erityisen onnellinen että sain kuitenkin kokea pojan äitiyden ekan lapsen kanssa, ihan siis oman kasvuni takia. Tyttö on aivan yhtä rakas ja ihana. Ihana lapsi. Mutta on suuri riski etten olisi kasvanut pois "poikapelostani" ilman esikoispoikaani, joka on niin rakas ja äidissä kiinni joka solulla vieläkin, vaikka itsenäistyminen on jo alkanut, niin katkeransuloista ja hienoa sekin. Jotenkin hänen äitiytensä on ollut silmiäavaava muutenkin, näen miehetkin jotenkin eri lailla nykyään, joku vanha trauma on lähtenyt paranemaan ja haava on melkein jo kokonaan ummessa.
Onnea ap sinulle loppuodotukseen ja ihania hetkiä pienen pienen ihmisen kanssa. Se alku on niin maagista. Uskon että kaikki menee hyvin.