Käyttäjä30949

Mua harmittaa että muutin yhteen nykyisen puolisoni kanssa. Molemmilla on kouluikäisiä lapsia (ei yhteisiä) ja alussa sovittiin että kaikki kotityöt jaetaan puoliksi. Asiasta puhuttiin paljon, koska pelkäsin että tähän ajaudutaan mihin on ajauduttu. Hän vakuutti että niin ei käy.

Hän on töissä ja minä kotona, mutta olen sairaseläkkeellä ja oikeasti päivässä pystyn aika vähän. Jotenkin kaikki on ajautunut mun huolehdittavaksi, mikä tarkoittaa etten enää jaksa mitään harrastaa tai nähdä kavereita. Parisuhde tuntuu kuolevan sekin, niin ettei edes mitään ’palkintoa’ kaikesta mitä teen. Päivät pyörii kodin siivoamisen ja ruuanlaiton ympärillä, ja siinä se kaikki onkin. Yksinhuoltajana oli vähemmän huollettavaa ja oli voimavaroja tehdä omiakin juttuja. Tukea ei ole kun kukaan ei ymmärrä missä ahdingossa olen, kun kotityöthän ehdin heistä hyvin tehdä kun kerran olen kotona.

Kuuluu esittää lapsille että haluat olla heidän kanssaan ja/tai hoivata heitä kuin esimerkiksi muita sukulaisia lapsiakin heidän käydessä. Hoivaaminen tarkoittaa että laitat vaikka kerran jokatoinen viikonloppu kun käyvät jotain kaikkien lempiruokaa ja kaikki pelaa vaikka lautapeliä tunnin. Se mitä olisit valmis tekemään kaikkien muidenkin käymässä olevien sukulaisten kanssa, tuskin heistäkään kaikista niin erityisesti välität mutta haluat olla hyvissä väleissä?