Käyttäjä29501
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se, että vaatii mieheltä/naiselta (palkka)työtä tai ainakin (palkka)työnhakua, että kelpaa, on järjettömän suuri standardi. Ja tätähän vaaditaan lähes järjestäänsä.
Maksullisuus on valtava turn-off ja lisäksi hyvin rumaa.
Kyllä minä ainakin vaadin. Jos mies olisi työtön, niin taustalla saisi vallita aika pirun hyvät syyt ja valoisat tulevaisuuden näkymät, että lähtisin sellaiseen suhteeseen.
En ota ikinä, jos ei ole pakko.
Kyllä nykyään voi koulussa valita vaikka elämänkatsomustiedon uskonnon sijaan. Itselläni ei ole minkäänlaista uskonnollista vakaumusta, mutta en ole myöskään uskontovastainen, enkä suhtaudu kiihkeästi näihin asioihin. Minua ei siis haittaa lapseni osallistuminen uskontotunneille ja myöhemmin rippileirille. Olen itsekin nämä käynyt, vaikka perheeni ei ole ollut uskonnollinen. Lapseni saa itse muodostaa oman vakaumuksensa vanhempana eli uskoa tai olla uskomatta.
No jos kyse olisi pysyvästi siitä, että olisin vain kotona pyykkäämässä ja hoitamassa lapsia samalla kun mies luo uraa, niin vastaus on yksinkertaisesti en mitenkään. Jotain hajua minulla kuitenkin on urallisista uhrauksista. Kun menimme mieheni kanssa yhteen, minulle tarjottiin mahdollisuutta lähteä joksikin aikaa töihin ulkomaille. Vaikka se olikin ollut haaveenani, luovuin mahdollisuudesta, koska miehelläni on myös edellisestä liitostaan poika, jonka vuoksi hän ei voinut lähteä, emmekä toisaalta halunneet elää etäsuhteessa mahdollisesti vuosia. Sitten, kun aloimme puhua yhteisen lapsen hankkimisesta, luovuin suunnitelmistani vaihtaa työpaikkaa, koska esim. yhdessä tarjotussa työssä olisin joutunut matkustamaan paljon. No, en ole katkera että luovuin perheen vuoksi näistä asioista. Olemme molemmat ns. uraihmisiä, mutta ollaan yritetty rakentaa työelämää perheen ehdoilla ja toisiamme tukien. Tämä on edellyttänyt, että molemmat ehdottomasti osallistuvat lastenhoitoon ja järjestävät esim. lasten lääkärikäyntejä sen mukaan, kumpi nyt helpommin saa työnsä järjesteltyä. Olemme molemmat hyvin tienaavia ja minä vielä suuripalkkaisempi kuin mieheni, joten kai se taloudellinen puoli tässä jotain merkkaa.
No eiköhän tuota merkkipäivää ole juhlittu jo ihan riittävästi....