Käyttäjä2875
Seuratut keskustelut
Kommentit
Noin persaukiseksi en tule koskaan. Eihän se sähkökään ole vielä noussut yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kestän äitiäni vaikka iljettää katsoa sitä petoa joka pilas mun elämän.
En tiedä, ehkä joku osa musta haluaa vielä huomiota mitä en saanut pienenä.Iljettävä peto on hyvä kuvaus, minä en vaan enää kestä sitä samassa tilassakaan.
10 vuotta saanut olla erossa. En mene hautajaisinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tehnyt juurikin näin: jättänyt menneet taakseni.
Muutin toiselle puolelle Suomea, aloitin oman ihanan elämän puhtaalta pöydältä. Vanhempiin en ole enää yhteydessä, pikku hiljaa muistot haalistuvat kun alkaa olla enemmän oma elämää takana kuin vuosia vanhempien oikkujen heittopussina.
Vuosi sitten tuli sieltä suunnasta syyllistyksen yritystä siitä miksi en koskaan käy lapsuuden maisemissa. Vastasin tiivistelmällä siitä, mitä muistoja minulla on lapsuudesta ja kysyin, miksi ihmeessä enää koskaan sylkäisisinkään sinne päin? Ei vastausta, mutta pointtini tuli varmaan ymmärretyksi.
Ikävä kyllä kaikilla ei ole mahdollista muuttaa kauas ja aloittaa alusta, mutta ne jotka voivat niin suosittelen lämpimästi: jättäkää kirjaimellisesti menneet taaksenne ja aloittakaa ihan oma elämä jonne vanhempanne eivät yksinkertaisesti kuulu.
Juuri näin. Ei mitään yhteyksiä. Elämä paljon helpompaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nää on vaikeita juttuja. Samaa kokenut. Eikä ole helppoa ratkaisua asiaan.
Ai miksi ei ole helppoa? Kyllä minun oli helppoa jättää isäni huomiotta. Hänen törkeä käytöksensä loukkasi lapsiani ja minua, ilmoitin, että tämä oli tässä. Eli yksin tuossa 500 m päässä, kertaakaan en käynyt 15 vuoteen, en vaikka sairasti ja oli yksinäinen, kuoli lopulta. Hautajaisissa kävin, jotta ei tarvitse juoruämmien ja -ukkojen vatvoa. Perinnön tietty otin.
Ei minkäänlaista huonoa omaatuntoa. Sitä saa mitä tilaa!
Juuri näin. Ei mitään vaikeuksia..
Mitä iloa siitä on kun ne on siellä rahastoissa. Pitää olla käytössä. Kunnolla.