Käyttäjä2875

No ei todellakaan. Yrittävät varastaa tämän ihanan syksyn 🍁

Siinä ohjelmassa on paljon vikaa. Silmille hyppää ihan kaikenlaista, ei haettua tietoa.

Arsakoitu3 kirjoitti:

Esitän vaatimatonta ja henkisesti erittäin tasapainoista; sellaiseksi minut varmasti melkeinpä kaikki luultavasti kuvittelevat, mutta todellisuudessa janoan ihailua ja elän siitä. Itsetuntoni on pohjamudissa pienenkin kritiikin jälkeen ja toisaalta taivaissa, kun saan kehuja. Yhtenä päivänä olen maailman rumin ja lähes kehitysvammainen, toisena saatan olla mielestäni kaikki naiset kaatava älykäs komistus. Käyn keski-ikää lähestyvänä perheellisenä miehenä toisinaan yökerhoissa vain saadakseni ihailevia katseita ja iskuyrityksiä naisilta, jotta itsetuntoni saisi taas tarvitsemaansa, säännöllistä ravintoaan.  Kykenen lähinnä halveksimaan tai kadehtimaan työkavereitani ja vähiä kavereitani. Lämmin käytös ja kohteliaisuudet ovat täysin pelkkää sosiaalisuuskulissia. Lienen haavoittuvainen narsisti -tyyppi. Elämä tällaisena on todella raskasta, ja minulla on toisinaan itsetuhoisia ajatuksia.

Jäit kiinni. Kehitysvammainen sanasta.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas haluan ehdottomasti huoneiston,kahvit saatava keittää heti herättyä. Aamupala usein varattu majoituksen yhteteyteen,sillä pärjää pitkään. Ruokia ei valmisteta vaan syödään missä halutaan. Päivä-ja iltakahvit keitellään itse - jos siltä tuntuu.

Kofeiininarkkarin elämää. Uh.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä tuota kipuilua asian kanssa. Olisihan se kiva näyttää aina nätiltä ja naiselliselta. Toisaalta minulla herää heti vastareaktio tähän ajatukseen, että miksi ihmeessä tai kenen takia sellaista haluaisin? Onko se joku naisen tehtävä ja ärsyttää kyllä tämä nykyajan ulkonäkökeskeisyyskin. Jos olet nättinä ja laittautuneena, niin sinua esineellistetään ja sinusta syntyy ennakkoajatuksia, kuten että kaunis nainen ei voi olla älykäs. En myöskään halua olla tuntemattomien kuolattavana, joten en nykyään enää tykkää pukeutua tiukkoihin vaatteisiinkaan.

Olen asiakaspalvelutyössä, joten meikkaan kyllä vähän töihin. Siellä en jotenkin osaisi olla kokonaan ilman, tuntuisi että mua katsellaan arvostelevasti. Vapaapäivinä en enää niinkään jaksa. Minnekään prismaan en meikkiä kaipaa. Välillä kaipaan sitä vanhaa minua, joka laittoi nätin mekon päälle vapaapäivinäkin, mutta vanhaan ei ole paluuta. Silloin mulle oli tärkeää, että muut pitävät mua kauniina. Nykyään v*tuttaa lähinnä tuollainen ajatus. En ole enää samanlainen ihminen, joten varmaan aikakin muuttua myös ulkoisesti.

Kyllä sitä meikataan ihan vain omaksi ilokseen. Onhan se kivempi näyttää nätimmältä. Itsellä hyvä fiilis.