Käyttäjä2875

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisella oli varmasti vanhempien hankkimia tavaroita, kännykät, tietsikat, astioita, petivaatteet, kodin erilaisia tarvikkeita. Saattoipa olla polkupyörät tai jopa autotkin. Ajokortin olivat varmasti kustantaneet vanhemmat.

Tuskin ostitte itse omilla rahoilla kaikki huonekalut samalla kun muutitte. Entä kahvinkeittimet, mikrot, pesukoneet, imurit jne.

Kuka rahaton nuori ostaa kaikki nämä heti itse ilman vanhempiensa apua?

Tai sitten saitte kunnolla rahaa tilillenne alkupääomaksi.

...

On kauhean helppoa sanoa, että en saanut mukaani kotoa mitään, mutta todellisuudessa jokainen on jotain saanut. Lisäksi vanhemmat on yleensä auttaneet asunnon saamisessa ja auttaneet vuokranmaksussakin alussa.

...Mutta ei ihan 18-vuotiaana ole tapahtunut sitten se pois muuttaminen ilman vanhempien apua.

Voi h... En tiedä pitäisikö olla enemmän vihainen vai huvittunut tästä naiiviudesta.

Voi kuule on paljonkin vanhempia jotka todellakin eivät auta millään lailla!! Ihan itseni esimerkkinä, itse hommasin 17-vuotiaana asunnon (90 luvulla ei ilmeisesti ollut pikkukaupungissa niin tarkkaa olla täysi-ikäinen), itse maksoin ajokortin, itse selvitin ja ostin kaiken mitä tarvitsin. Rahoilla jotka olin säästänyt lapsilisistä jotka sain itselleni noin 15 vuotiaasta alkaen (ja joilla maksoin myös aivan kaikki omat kuluni, vaatteista koulutarvikkeisiin, bussilippuun ja lääkkeisiin). Ei todellakaan ollut mitään kahvinkeitinta, mikroa tai imuria pitkään aikaan, pyykit pesin taloyhtiön pesulassa. Budjetti muuttoon oli ihan muutamia satoja MARKKOJA, mutta kyllä sillä vähän jotain sai kirpputorilta.

Vanhemmat eivät edes käyneet kylässä, saatika muuten auttaneet. Jos kyläilin heillä, ostin omat ruoat ja maksoin oman bussi/junalipun. Itse maksoin aivan kaiken opintorahalla ja -lainalla.

Olisi nyt herätyksen paikka sulla todellisuuteen, sieltä hattaraunelmamaailmasta!

Sait kuitenkin muutaman vuoden lapsilisät itsellesi.  

Muutitko siis tyhjään asuntoon, nukuit paljaalla lattialla ja söit käsistäsi kun ei ollut astioita?

Budjettisi oli muutamia satasia, mutta täällä väitetään, että ei yhtään mitään, ei edes niitä satasia.

90-luku oli vielä niitä ns vanhoja hyviä aikoja, jolloin rahallakin vielä jotain sai.  Kännyköitäkään ei heti vuosikymmenen alussa ollut kellään.  Nykyään sellainen on joka ikisellä iikalla lapsesta lähtien, ja sitä ei lapsi itse itselleen osta.  

En elä hattaramaailmassa,  tiedän nuorien elävän vähillä rahoilla ja tt-tukien ja opintolainojen varassa, mutta en tiedä yhtään nuorta, joka olisi lähtenyt kotoa pelkkä vaatekassi mukanaan.  Kyllä kotoa on varusteltu, hankittu asioita jo etukäteenkin. 

Vähänpä tiedät.

Itseä eivät vanhemmat auttaneet mitenkään missään.

Puhelinliittymän hankkivat asuntooni, se oli ainoa heidän kontribuutionsa.

Kaikki ekat kämppäni hommasin täysin yksin ja itse, sekä myös kalustin.

Lähdin isäni luota 16-vuotiaana serkkujen luo asumaan. 17-vuotiaana muutin omilleni opiskelija-asuntolaan, ja siitä sitten itse hain kaupungin kämppään.

Kyllä meitä on useita, jotka ovat ihan kaiken itse joutuneet hankkimaan. Mä en saanut edes edellä mainittuja lapsilisiä mukaani.

Opiskelukämppään ostin patjan lattialle. Isäni kauhisteli, että miten voit nukkua lattialla, mutta ei tarjoutunut ostamaan sänkyä, koska kyllähän nyt sänkyyn rahat täytyy itsellä riittää.

Lapsieni kanssa aion toimia toisin ja annan ihan kaiken mitä vaan voin.

Minäkään en saanut yhtään mitään kotoani kun lähdin. Menin töihin 16-vuotiaana ja asuin lapsuuskotonani vielä 18-vuotiaaksi. Ensimmäisestä palkastani alkaen maksoin kotiin ruokarahaa. En muista summaa, mutta olisiko ollut n.10% tuloistani. Omaa huonetta ei ollut vaan jaoin sen 5v nuoremman siskon kanssa.

Kun muutin omilleni (80-luvulla) niin ostin välttämättömät tavarat säästöilläni ja sitten pikku hiljaa muuta kun palkasta sain säästettyä. Iankaikkisen vanhan laverisohvan sain mummulta ja naapurilta ostin keittiöön käytetyn pöydän ja pari tuolia.

Ajokortin maksoin myös itse.

Omille lapsilleni olen antanut astioita itseltäni, joille ei ole itsellä ollut käyttöä esim. turhia kattiloita ja leivontakulhoja. Ennen heidän muuttoaan olen ostanut heille kirppiksiltä/Torista huonekaluja ja verhoja, joista ovat pitäneet. Huonekalut ovat olleet meillä ennen muuttoa kylmässä varastossa, jotta mahdolliset matkalaiset ehtivät kuolla. Sängyn ja vuodevaatteita olemme ostaneet mieheni kanssa tuparilahjaksi uutena. Muuttaessaan lapset ovat saaneet viedä huoneestaan mitä haluavat ja ovatkin aika hyvin ne tyhjentäneet.

Se, joka sanoi, että vielä 90-luvulla "rahalla vielä sai" niin tiedoksi, että palkatkin olivat vielä silloin tosi pieniä. [/quote

Hyvin olet toiminut 🙌

Olet hiukan hidas.

Vierailija kirjoitti:

Näistä työpaikalta varastelleista tulikin mieleen tämä.

Täällä eräs jo eläkkeellä oleva koulun johtaja tilasi koululle puutavaraa ja sillä sitten on jos nyt ei ihan rakennettu niin ainakin isosti korjattu puuvenettä.

Aika jännää ettei kukaan ihmettele mitä ala-astelaiset tekee tai onko pakko oikeasti tilata metreittän tiikkiä...

No en kyllä mitään jännää siinä näe.

Vierailija kirjoitti:

Lol. Mee Kelan luukulle valittamaan

Ei ole olemassa mitään luukkuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen hoitanut masennustani luopumalla kaikista sellaisista ihmis(suhte)istä, joiden koen lisäävän huonoa oloani.

Aika yksinäistä on, mutta parempi yksin kuin törppöjen kanssa.

Omassa rauhassa oppii kuuntelemaan sisintään ja lopulta alkaa pitää itseään arvokkaana ja tärkeänä. Muiden mielipiteistä ja puheista viis.

-erakko maalta

Hyvin toimittu. Myrkylliset ihmiset pois. Ollaan arvokkaita omassa seurassamme.