Käyttäjä2875
Seuratut keskustelut
Kommentit
Vierailija kirjoitti:
Marraskuu on vielä pahempi. Liian synkkää.
Marraskuu on vuoden ihanin kuukausi. Se pimeys eikä vielä joulusählinkiä.
Tänään vtutti maaliskuu.
Vierailija kirjoitti:
Mohamed ja Yve tuliseremoniassa, ei oikein mennyt putkeen. Vähän naivi ajatus myös, että heidän välisensä ongelmat voisi taianomaisesti polttaa pois nuotiossa, pikkusen haiskahtaa kulttuuriselta omimiselta sen varsinaisessa merkityksessä. Otetaan jokin muinainen rituaali, tehdään se ilman alkuperäisiä edeltäviä puhdistusjuttuja, ilman seremoniaan tarkoitettuja vaatteita jne. Ikään kuin se pyyhkäisi ongelmat pois ikään kuin jokin lyhytterapia.
Toisekseen, Yve sanoo, että olisit avoimempi Muhamedille. Mutta poikahan on tosi avoin, sanoo suoraan, mitä kokee ja ajattelee. Tietenkään hänen sanomansa asiat eivät miellytä Yveä, mutta kysehän oli avoimuudesta, ei se tarkoita, että hyväksyy toisen jutut. Vai?
Muhamed ei selvästikään rakasta eikä edes "fancy" Yveä. Kummallinen viba hänessä, ja puhetyyli jähmeä.
Se on niin oksettava typerän näköinen. En voisi olla samassa huoneessakaan.
Vierailija kirjoitti:
Voin kertoa omalta kohdaltani sen, että juomisen lopettaminen ei laihduttanut. Syynä se, että juodessa en syönyt mitään, en illan päätteeksi, eikä krapulassakaan pystynyt syömään kuin pari hassua voileipää. Minulla ei siis kuulunut roskaruoka tuohon viikonloppuharrastukseen. Ja kun alkoholi jäi, tuli tilalle normiruoka.
Kun perjantain megakännäily jäi, niin olo koheni henkisesti ja fyysisesti. Nyt olen ollut lähes kolme kuukautta juomatta pisaraakaan. Viikonloput on nykyään mahtavia siinä mielessä, että jaksan siivota kotia, herätä aikaisin olo virkeänä, ei ahdista ym ym. Ja rahaa on säästynyt muutama satanen per kuukausi! Työviikkokin alkaa energisenä ja levänneenä.
Tosin tilalle tuli yksinäisyys, koska sosiaaliset suhteeni ja sosiaalinen elämäni perustui tuohon, että kokoonnuttiin perjantaisin töiden jälkeen samaan baariin juomaan kunnolla valomerkkiin asti ja viettämään kivaa rentoa aikaa. Jotenkin säälittävää näin jälkeenpäin ajatellen. Mutta nyt kun olen huomannut alkoholittoman elämän mielekkyyden, niin baarit jopa hieman ahdistavat. Ei huvita enää. Elämä ilman krapulaa ja parin päivän ahdistusta ja tyhjyyden tunnetta on mukavaa.
Kun yksinäisyyden tunne iskee, niin yritän ajatella niitä hyviä puolia joita alkoholittomuus on tuonut olooni ja talouteeni.
Haaveissa olisi saada uusia kavereita joiden kanssa ulkoilla, harrastaa kulttuuria viikonloppuisin jne normijuttuja ilman alkoholia. Näistä baarikavereista en ole kuullut mitään. Se jota luulin jopa ystäväkseni ei ole laittanut minulle edes yhtä viestiä. Tajusin, että he olivat todellisia kavereitani vain perjantaisin saman pöydän ääressä istuessa ja juodessa. Tosin heidänkin elämänsä sosiaaliset kontaktit liittyvät tuohon baariin ja juomiseen.
Ehkä minä olenkin loppupeleissä se onnekas, kun halusin ja uskalsin hypätä pois tuosta oravanpyörästä?
Teit upean valinnan 🙌
Käyttäjä2875 kirjoitti:
Siis pllu vaan mielessä vanhuksellakin. Kuvottavan sairasta. Omilleen yksilön tollaset, ilman kotihoitoa.
...yksiöön.
Ne helteet on valitettavasti kolmen kuukauden riesa. Nykyään jo toukokuussa alkaa. Elokuussa vielä kovia kärvennyksiä.