Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Käyttäjä2780

Seurattavat (0) Seuraajat (0)

Seuratut keskustelut

Seuratut keskustelut tulevat tähän näkyviin.

Kommentit

120/2571 |
05.12.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sen ymmärrän että tosi hyvien kavereiden kanssa voi käyttäytyä niinkuin kotonaan, mutta muiden kanssa ei kyllä tuollainen"rentoilu" sovi. Lisäksi asiaan vaikuttaa se onko kummallakaan perhettä ja/tai kumppani jotka täytyy ottaa huomioon. Olen nauttinut monet kerrat nuorempana, kun ollaan oltu sinkkuja, siitä että on mutkattomat välit ja elämä on huoletonta.. mennään vessaan meikkaamaan kun toinen on siellä pissalla..baareissa se tarjoaa joka ehtii ekana tiskille..tupakalle mennessä vain toisella tarvitsee olla tupakat mukana ja niitä poltellaan ristiin rastiin..krapula-aamuna könytään yhdessä jääkaapille ja ihmetellään mitä me syötäis että saatais tää kamala olo helpottamaan.. ja lopulta päädytään tilaamaan pizzat jotka maksaa se jolla on sillä hetkellä rahaa (toinen maksaa myöhemmin takas). Ja koko tän ajan suu käy molemmilla, puhutaan, lauletaan, nauretaan tauotta:) ihania nuoruusmuistoja. Joidenkin ystävien kanssa on samat välit edelleen. Tähän myös kuuluu tieto siitä että kaikki on yhteistä ja molemminpuolista, aina voi luottaa toisen apuun. Mutta tosiaan, tuttavat on asia erikseen ja heidän kanssaan ihan normi käytöstavat ovat arvossa ja niitä noudatetaan. Tuttaville ei myöskään kehtaa sanoa et "pois mun kaapeilta" ja heittää niitä jollain pehmeällä naureskellen, jos käyttäytyvät omasta mielestä huonosti (kuten taas hyville kavereille voi tehdä:) eli kohteliaat ja asialliset tavat vieraampien seurassa.

28/30 |
21.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Ei tunne sinua?

Ap on stalkkeri :)

27/30 |
21.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

"Aletaaks styylaa"?

1/18 |
21.11.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tavannut porukan kerran aiemminkin ja silloin vaikuttivat ihan mukavilta, käytöstavatkin hallussa. Ihmettelin että mikä nyt oli kun ei ollut muistikuvani mukaan silloin tuollainen töhöpää :(.

4/4 |
03.10.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käyttäjä2306 kirjoitti:

Mitä tekisit tilanteessa? Olet 17-vuotias tyttö, täytät tammikuussa 18. Olet juuri alottanu amiksen ekan vuoden sun ihanne alalla joka kestää 3 vuotta. Asut koulun asuntolassa maaseudella jossa on vain yksi pieni k kauppa ja lähin keskusta 20km päässä, joten päivät kuluvat sielä maatessa, sillä asuntola ja sen sijainti masentaa. Haluisit asua kotona vanhempiesi luona, mutta sitten koulumatka olisi päälle 60km, aamut olisi hankalia, kun kulkuneuvoja joutuisi vaihtaa 2-4kertaa ja opintotuki vähenisi noin 100 eurolla. Sulla ei oo hirveesti kavereita ja kaikki viikonloput vietät perheen ja poikaystävän kanssa suuressa kaupungissa. Olet haaveillut vauvasta parin vuoden ajan, mutta opiskeluiden takia sitä et ole koittanut tehdä ja käytät e-pillereitä. Myöskään vuoden sinua vanheempi poikaystäväsi ei lasta vielä halua.

Mitä tekisit tai muuttaisit toisin? Haluisitko auttaa, että elämäni parantuisi? Tuo tilanne kuvaa elämääni tällähetkellä, mutta pieniä yksityiskohtia on muutettu, ettei kukaan tunnista kenestä puhutaan.

Noi on hyviä neuvoja että hankkii kivoja harrastuksia ja tekee lomilla jotain ihan muuta. Koita saada poikaystäväs mahdollisimman usein sun luo käymään. Koita ottaa jonkinlaista kontaktia muihin asuntolassa asuviin ja yritä järjestää teille jotain yhteistä sosiaalista tekemistä. Sosiaalisuus on kuitenkin ihmisen perustarve, sydänystäviä ei tartte tulla (toki varmaan kiva jos tulis?) mutta se että voi jollekin tai joillekin puhua kasvotusten auttaa valtavasti. Kutsu näitä muita kahville, tekemään yhdessä ruokaa, lenkille tms. ihan mitä vaan mieleesi tulee. Ei haittaa vaikka olisitte "eri maailmoista", tärkeintä on ensi alkuun että saat jotain seuraa ja ihmisiä joille puhua.

Lisäksi, koita uppoutua koulunkäyntiin ja suoriutua siitä niin hyvin kuin ikinä pystyt. Tee läksyjä, harjoittele asioita joita sun pitää oppia ja kerää ymmärrystä omalta ammattialaltasi. Senhän takia siellä loppujen lopuksi olet. Voin kertoa että jos opinnot sujuvat niin koko mieliala ja jaksaminen paranee todella paljon, joten koita pitää siitä huolta.  Koita jakaa opintoaikasi mielessäsi pienempiin osatavoitteisiin ja suunnittele mitä teet missäkin kuussa. 

Mun neuvo on että älä jätä mistään syystä jouluasi kesken, äläkä hanki vauvaa ennen kuin olet valmistunut ja miettinyt mitä teet jatko-opintojen suhteen.

Paljon tsemppiä ja voimia syksyyn,

Aktiivisuus

Ei tapahtumia.