Doris - reissunainen

Oi ei, nyt perun aiemmat viestini, osittain. Rottinkituolini hajoaa käsiin, vanha, rapistunut. Aittani portaat katkeaa, murtuu... tatttis tehdä jotain. Ja istun pihalla nauttien kevään vehreydestä. Naapurit pohtii ruohonleikkuuta, ku meitsi tahtois kukkakedon että silleesti...

Vierailija kirjoitti:

Voi teitä synkistelijät. Elämä on täynnä mukavia asioita. Pitää vain avata mielensä näkemään niitä.Tässä vuoteessani ( aina) maatessa minun on lämmin ja hyvä. Ajatukseni liitelevät ja muistini pelaa. Haistan puhtaan tuoksuisen yöpuvun, nestemäisen ruokani aromin ja hammastahnan tuoksun. Ikkunasta näkyy taivasta ja koivun latvoja. On valoisaa. Elämä on hyvää. Olen kiitollinen.

Voi ettäs, olet niin myönteinen :) oletko kauan ollut vuoteessa? Tahtoisitko avata enemmän elämääsi?

Useinkin mietin, että jossei puolisoani olisi, eläisin jotakuinkin samaa elämää

Vierailija kirjoitti:

Doris - reissunainen kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että on ihmisiä joille kelpaa kuka tahansa joka on ihan okei. He pystyvät kehittämään tarvittaessa lievän ihastumisen tunteen. Itse en vaan pysty siihen.

Tämä totta varmaan. Ihmettelin aina, kun ystäväporukassa oli pitkään sinkkunainen, monet etenkin miehet ihmetteli ääneen: miksi on sinkku, on niin kiva ja nätti, sais kyllä helposti seuraa. Yritin selittää, ettei auta, vaikka usea  kymmenen hakeutuis seuraan, jos se yksi, ihana, ei hakeudu. Miehet ei oikein tätä ymmärtäny.

Juuri näin se on. Ei ole kiinni, etteikö tarjontaa olisi tai itse olisi sosiaalinen ja mukava. Mutta kun sellaista ei ole, mikä kolahtaisi tai olisi samalla aaltopituudella. Kun oma elämä on kuitenkin ihan mukavaa niin ei halua siihen vain tavan vuoksi ketään ottaa. Onhan se väärin toistakin kohtaa jos tunte

On niin vaikea löytää 'se oikea'. Toiset ei halua pussailla sammakoita toisensa perään. Toisille 'vähempikin' riittää. Itse sanoin aikoinaan, että tätä en kestä, kun tykkäys oli niin suurta, että erossa ikävä sattui... no. Ero tuli tuosta nuoruuden suuresta ihastuksesta. Nykymies + 30v yhdessä on tuttu, turvallinen. Helppo, kotoisa. Ketä tahansa en olisi elämääni laskenut.

Toiset tekee toisin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä samaa vuodesta toiseen, yksin ja surkea olo.

Kesä menee samanlailla, eli ei mitään niin kun ei ole ollutkaan vuosikymmeniin.

 

Ratkaise ongelmasi: haku päälle, ihmisten joukkoon ja juttelemaan. Ei sua kotoa tulla kosimaan, sanoi isänikin. Eikä tultu, yhteislauluillassa tultiin. Pane töpinäksi valittamisen sijaan.

Ei se tuo sama vanha virsi muuta mitään, vaikka käyn ja olen ollut ihmisten seurassa, voin jopa tuntea itseni vielä yksinäisemmäksi ja epäonnistuneeksi elämässä.

Kiva olla joittenkin pariskuntien seurassa, jotka lähtevät kaksin kotiin, minä menen aina yksin itkemään.

Keksitkö yhtään mitään, mikä korjaisi oloasi? Toisten on sivusta vaikea mainita mitään korjaavaa. Jos saat täältä lohtua, hyvä niin. On niin monenlaisia elämiä, mutta olen sivusta seurannut niin monia elämiä ja selviytymistarinoita, että usko onneen säilyy. Toivon Sinulle kaikkea hyvää

Vierailija kirjoitti:

Tässä oli lainausta, mutta se sisälsi moderointiin jääviä sanoja..

Naten käytös oli kuvottavaa. Sehän vielä oikein naulas viimeisen naulan Tracyn päiväkotihankkeen arkkuun.

Ruby ja Caleb ovat teini-iästä olleet. Toinen toistaan tukien. Ruby sanoi, että on kyllästynyt Calebin maksamiin pikkusiin viikkorahoihin kuin lapselle. Hän haluaa isompia summia.

Eli ei kai se kummosta omaa uraa ainakaan ole tehnyt. Läheisriippuvaisena roikkunut Calebissa. Luullen tunnetta rakkaudeksi.

Kertoi Chasille, et nuorena hän ja Caleb vastaan muu maailma ja kynsi pöytää!... nyt ei vain tiedetä pystyykö antamaan anteeksi Calebin suhteen Tracyyn. Muistelen, et Caleb sanoi R-sanan Tracylle, ettei ollut ihan kevyt hairahdus. Siis C:n puolelta. Ehkä T haki vain vaihtelua, uskotteli alkuun ainakin pysyvänsä perheensä luona...

Ruby on kyllä arvoitus!