Käyttäjä2271

WraithTodd kirjoitti:

mammanpoika kirjoitti:

WraithTodd kirjoitti:

mammanpoika kirjoitti:

Sanot sille että saa alkaa vaikka hoitaa pyykit tästä edespäin, ettet jaksa tehdä niin paljon.

Vähän kyllä vaikuttaa siltä, että tuolla tuskin olisi paljon vaikutusta. Jo pelkästään se kertoo miehestä aika paljon ettei hoida edes laskuja. Maksamatta jäisi jos ap ei huolehtisi niistä. Tai että kutsuu "nalkuttavaksi akaksi" ja laiskaksi kun toisella on synnytyksen jälkeinen masennus.

Tietenkin ap:n kannattaa nyt ihan ensimmäisenä yrittää jutella miehen kanssa ja kertoa kuinka uupunut on. Ehkä sinun kannattaisi ehdottaa kotityölistaa. Eli vaikka jääkaapin oveen lista, jossa on kummallekin omat hommat.

Ja kannattaa kyllä laittaa harkintaan ihan erokin. Ei se yksinhuoltajanakaan olo mitään herkkua ole mutta ainakaan ei ole mies riippakivenä ja arvostelemassa äitiyttä.

Ihmettelen vaan miten miten nämä ylitsepääsemättömät ongelmat ilmenee aina vasta sen jälkeen, kun lapset on jo tehty. Että eikö näitä juttuja vois miettiä niinkun vähän ennemmin.

Tietysti syynä voi olla ihan sekin että on ne vaaleanpunaiset lasit silmissä ja ajatellaan että kyllä tuo mies muuttuu kun lapsi syntyy. Mutta toisaalta, on sen miehenkin helppoa vain nyökytellä että juu juu, näin tehdään ja kappas, kun lapsi syntyy niin kaikki kaatuu naisen niskaan lupauksista huolimatta. Lasten tekeminen on tässä suhteessa naiselle iso riski. Koskaan ei voi olla sataprosenttisen varma että ne asiat, joista keskusteltiin ja sovittiin, otettaisiin käyttöön.

Toisaalta ap:lle ei varmaan ole tullut yllätyksenä vasta lapsen jälkeen esim. tuo laskujen hoitamatta jättäminen. Pidän oikeasti todella huonona enteenä moista välinpitämättömyyttä. Jälkiviisaus on toki paras viisaus mutta ap:na lähtisin vakavasti miettimään, helpottaisiko ero omaa elämää.

Miten ap, nuo edellisen liiton lapset? Ovatko teillä viikonloppuja ja kuka hoitaa?

Meillä on huono taloudellinen tilanne. Mies varmaan osaisi maksaa laskut suoraa, kun ne tulee, mutta meidän tilanteessa tarvii suunnittelua, tulojen ja menojen laskentaa. Se on sitten mun vastuulla kokonaan. Lapset ovat kaksi viikonloppua/kk, mies kyllä hoitaa lapset. -ap

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2271 kirjoitti:

Erota en haluaisi, kun muuten meillä sujuisi niin hyvin, jos molemminpuolista kunnioitusta olis.. Helpompaa olisi sen vuoksi kyllä, kun koen että äitiyttäni arvostellaan joka kohdassa. Ei mies tietenkään kokoajan oo sanomassa sitä, mutta en luota etteikö ajattelisi monissa asioissa, että on olen huono. Riitatilanteissa on sitten möläyttänyt mitä mieltä mistäkin on..

Ai olisi ehkä helpompaa, jos parisuhteessa olisi molemminpuolista kunnioitusta? :O MIKSI olet tuollaisen ihmisen kanssa? Oletteko puhuneet siitä miksi hänen edellinen suhteensa päättyi? Miten hän toimii omien lastensa kanssa, eli paljonko kantaa vastuuta heistä? Kysy neuvolasta lähetettä psykologille, niin pääset ainakin itse juttelemaan näistä asioista sellaisen ihmisen kanssa, jolla on paljon kokemusta pikkulapsiperheiden arjen ongelmista.

No heillä ainakin oli samoja ongelmia kuin meillä nyt. Ja muutakin kyllä. Mutta ex vaimo oli myös "nalkuttava" ja teki listoja kotitöistä. Lapsista mies kyllä ottaa vastuuta..

Käyn itse psykoterapiassa. Mutta ehkä pitäisi varata aika perheneuvolaan paikäynneille.. -ap

mammanpoika kirjoitti:

WraithTodd kirjoitti:

mammanpoika kirjoitti:

Sanot sille että saa alkaa vaikka hoitaa pyykit tästä edespäin, ettet jaksa tehdä niin paljon.

Vähän kyllä vaikuttaa siltä, että tuolla tuskin olisi paljon vaikutusta. Jo pelkästään se kertoo miehestä aika paljon ettei hoida edes laskuja. Maksamatta jäisi jos ap ei huolehtisi niistä. Tai että kutsuu "nalkuttavaksi akaksi" ja laiskaksi kun toisella on synnytyksen jälkeinen masennus.

Tietenkin ap:n kannattaa nyt ihan ensimmäisenä yrittää jutella miehen kanssa ja kertoa kuinka uupunut on. Ehkä sinun kannattaisi ehdottaa kotityölistaa. Eli vaikka jääkaapin oveen lista, jossa on kummallekin omat hommat.

Ja kannattaa kyllä laittaa harkintaan ihan erokin. Ei se yksinhuoltajanakaan olo mitään herkkua ole mutta ainakaan ei ole mies riippakivenä ja arvostelemassa äitiyttä.

Ihmettelen vaan miten nämä ylitsepääsemättömät ongelmat ilmenee aina vasta sen jälkeen, kun lapset on jo tehty. Että eikö näitä juttuja vois miettiä niinkun vähän ennemmin.

En osaa sanoa miksi yleensä tällästä ongelmat ilmenee vasta kun lapsi on syntynyt. Ehkä meillä ainakin johtuu siitä että on vähemmän aikaa hoitaa kotitöitä ja sen vuoksi sitten stressaa niitä enemmän ja itse ärsyynnyn jos yksin teen.. -ap

Erota en haluaisi, kun muuten meillä sujuisi niin hyvin, jos molemminpuolista kunnioitusta olis.. Helpompaa olisi sen vuoksi kyllä, kun koen että äitiyttäni arvostellaan joka kohdassa. Ei mies tietenkään kokoajan oo sanomassa sitä, mutta en luota etteikö ajattelisi monissa asioissa, että on olen huono. Riitatilanteissa on sitten möläyttänyt mitä mieltä mistäkin on..

Itse olin väkivaltaisesta suhteessa yli vuoden. Tämä väkivaltainen mies manipuloi mut uskomaan, että mussa on kaikki vika ja olin paskin ihminen mitä tähän maapallon on syntynyt. Sitten oli taas hyviä aikoja, jolloin sanomisia ja väkivaltaisuutta pyydettiin anteeksi.. Sairasta oli uskoa jatkuvasti parempaan huomiseen. Lopulta pääsin suhteesta eroon ja löysin uuden miehen. Vaikka nykyinen mieheni ei ole väkivaltainen ja muutenkin eri kategoriaa exän kanssa, on ollut vaikeuksia luottamuksessa ja riidat saavat vanhat traumat pintaan, että entä jos tämäkin muuttuu samanlaiseksi... Mutta ehkä aika parantaa haavoja. Jos uutta suhdetta haluat, suosittelen tutustumaan erittäin rauhassa, ennen kuin lyöt hynttyyt yhteen, ettet joudu pettymään. Jos väkivaltaisuus käy uudestaan, voi olla jatkossa erittäin vaikea luottaa kolmatta kertaa :(