Käyttäjä2123
Seuratut keskustelut
Kommentit
Jos Martina menee naimisiin Steffen kanssa vai mikä se mies on ja eivät laadi avioehtoa niin Martinahan perii miehen jos tämä kuolee ensin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onpas oikeasti ikävä tilanne! Ymmärrän, että asiaa on vaikea ottaa esiin, mutta jos sen jonkun kanssa tekee, kyllä se mielestäni on kiusaaja itse. Hänhän on ainut, joka oikeastaan voi ottaa asiaan mitään kantaa, kuten esim. sen, kaduttaako nykyään yhtään, ymmärtääkö, mitä toisille teki, jne. Muiden kanssa toki voi asiaa puida, mutta eihän se ole kuin kauhistelua tekijän selän takana. Vaan jos on ilkeä suustaan, tajuan hyvin, että aika vaikea mennä syyttelemään, vaikka aihetta olisikin.
No ei ollut musta mitään apua:-) mutta myötätuntoni vaikeassa tilanteessa halusin ilmaista!
Kiitos myötätunnosta! On niin raskas mieli, etten saanut unta silmään yhtään! En voi pojan vaimolle puhua kasvokkain asiasta. Hyökkäisi vaan minun kimppuun. Ja mitä sanoisin edes? Juttelin yhden tytön kanssa, jota kiusasit niin, että joutui terapiaan ja jättämään opinnot kesken.
En pysty edes tällaisista asioista puhumaan. Ap
Ymmärrän, ja todennäköisesti vastaus vaan kuuluisi, kuten kiusaajilta aina: muut ovat olleet herkkähipiäisiä ja huumorintajuttomia ja sitä paitsi siitä on jo aikaa, mitä vielä joku jaksaa tälläisiä märehtiä.
Itse vähän hämmästelen näitä vastauksia, joissa myös sanotaan, että annapa vain olla, ministeritkin ovat kiusanneet! Miksi kiusaamista näin aliarvioidaan. Jos saisi tietää miniänsä olleen varas, pahoinpitelijä tms. olisiko suhtautuminen sama? Että mitäs tosta, sehän tapahtui lukiossa vaan (jolloin kuitenkin ihminen on jo yli 16-vuotias, eli sentään aivan naivi lapsi).
Entä jos paljastuisi että tyttären aviomies on lukioaikoinaan raiskannut jonkun, pitäisikö silloinkin unohtaa asia?
Samaa mieltä tuosta leivästä jos tarkoitat sitä loimulohirieskaa. En myöskään osta sitä kovin usein hinnan vuoksi.