Käyttäjä2108
Seuratut keskustelut
Kommentit
Toivottavasti nappaa.Minullakin on kysymys hävitetyistä avaimista.
En jaksa muistella kuin hirvittävät kivut minun rakkaalla veljellä oli lopussa. En unohda sitä tuskaa kun janoisena makasi ja pyysi että veisin hänet pois! Joka päivä mietin sitä ja tunnen että oli surullista kun ei voinut tehdä mitään. Nyt siitä on kuudetta vuotta, suru on suuri joka hetki.
Vierailija kirjoitti:
Etäännyt ystävistäsi, lähisukulaisista, masennut kaamoksessa. Mieti ne yksinäiset kylmät pimeet pitkät talvet ja se jo ahdistava hiljaisuus jopa pelottava hiljaisuus. Kohta kaikki unohtaa sut sinne. Ei sieltä niin vaan lähdetä monien satojen kilometrien päähän tapaamaan ystäviä ja sukulaisia. Kesällä itikat kiusaa ja saat verkko päässä istua takapihalla kahvia juomassa, tai verkko ei edes suojaa kunnolla.
Lapin ihmiset ovat paljon avonaisempia ja kylään pyydetään ilman että on pakko bookata päivä ja tunti (tuosta vaan aidan yli ) .Ovelle voi koputtaa ja kysyä jos voi hetken istahtaa.Aina melkeen voi. Se on Lapissa ihanaa.
Ne itikat on pahimpia riivaajia.
Ihan samoin täällä.Tekee mieli kun hajun tuntee mutta yritän pinnistää. Kilot lisääntyy. Se on ikävä.
Mies on eurooppalainen että kaikenlaiset huudot sikheistä ym turkeista on merkillistä,Ettekö lukeneet hänen tekstiä?
Valitettavasti on ulkmaalaiset miehet lapsirakkaita ja sitkeitä lasten suhteen.
Ikävä että suhde jossa on lapsia loppuu näin.