Käyttäjä2108

Vierailija kirjoitti:

Se että leivän päälle ei saanut laittaa juustoa ja leikkelettä molempia vaan pelkästään toista.

Se että ei käyty ulkomailla koskaan eikä koskaan ravintolassa.

Ei harrastettu mitään maksullisia harrastuksia.

Oli 70-luvulta asti sama auto (yhä lapsuudenperheeni ainut auto).

Se että uunia lämmitettiin vain sunnuntaisin tai öisin, kun oli halvempi sähkö. Samasta syystä sauna lämmitettiin vain sunnuntaisin ja pyykit pestiin sunnuntaisin.

Leivän päälle vähän margariiniä. Se oli kaikki. Sen verran että paistoi läpi. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukiessa oon tullut siihen tulokseen, että meillä ei selvästikään ollut tarvetta köyhäillä, vaikka ei mistään kovatuloisesta perheestä ollut kyse. Äiti etenkin tosi matalapalkka-alalla. 

Ainoa, mikä tulee mieleen on se, että äiti vahti kaakaojauheen käyttöä kuin haukka, koska se oli kuulemma kallista. Ja saatiin juoda vaan yksi kupillinen päivässä sitä. Nykyään se napisee lapsenlapsille samasta, mutta sillä kärjellä, että siinä on liikaa sokeria (tämän allekirjoitan itsekin, onneksi ei lapsille kovin usein maistu edes). 

Muistan nyt . Isoa juhlaa saada kuppi vesikaakaota pienen maitotipan kanssa. 

En tunne hyvin mutta Naantali tai Porvoo. 

Sukulaispoika oli samassa jamassa. Koulukyllästynyt.  perhe lähetti  hänet yhteissopimuksella ulkomaille vuodeksi opiskelemaan ja siitä se järjestyi. Kysy jos poikasi haluaisi Au pairiksi USa han esim.  Jotain täytyy keksiä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse muistan, että omat vaatteet mahtuivat yhdelle hyllylle ja pariin henkariin.

Meitä kymmenen henkeä pienessä kaksiossa. Vaateita ei todellakaan ollut liikaa. Mutta aia oltiin puhtaissa. Siitä piti rakas äiti huolen. 6 kotona asuvaa lasta ja talo oli siisti ja kädet piti pestä aina kun tultiin sisälle. Muistan kun saimme paketin Amerikasta ja kudoin 12 vuotiaana kaikille lapaset. Säästin langassa ja näin sai pienin sisko 6 paria.