Käyttäjä2108

40vNainen kirjoitti:

-  läpi vuoden syötiin pakastettuja sieniä (muistan vieläkin sen kuinka äiti ja mummo hyppivät tasajalkaa joskus -89 kun löydettiin semmoset kuukus-apajat metästä että!), niitä sieniä syötiin oikeesti varmaan vuosi :D

- äiti ompeli kaikki vaatteet ja kutoi villapaidat, kavereilla oli Levikset, minulla äidin ompelemat kukkafarkut

- ihan joka päivä syötiin perunaa (nyt keitän perunaa omille lapsille ehkä kerran kuussa), 2 perunaa per henkilö

- jäätelö jaettiin niin että se mitattiin viivottimella tasakokoisiksi palasiksi

- perin isoveljen kengät 

- ei ollut tietoakaan ns. kaverisynttäreistä, yhdet "kemut" joihin tuli kummivanhemmat ja pöydässä oli täytekakku (vs. nykyajan överit joissa 3 kakkua, voileipäkakkuja, keksejä, karkkeja, hedelmiä, juustoja...)

- koskaan en lapsena yöpynyt hotellissa (vasta aikuisena ekan kerran), kesälomareissut aina teltassa, ei myöskään ajoreissuilla koskaan käyty isojen kaupunkien keskustoissa (koska kaikki maksaa), vaan ajettiin suoraan leirintäalueelle ja siellä sitten touhuttiin, seuraavana päivänä (tai sitä seuraavana) uuteen paikkaan taas. Lintsit, Puuhamaat jne aivan tuntemattomia minulle, vasta nuorena aikuisena noihin itse sitten menin ystävien kanssa. 

MUTTA ruoka oli terveellistä, ei koskaan syöty roskaruokaa, pitsaa tehtiin joskus itse. Syötiin kalaa, sisäelimiä, paljon juureksia. Ruokia joita en itse osaisi edes valmistaa - ja se harmittaa. Makaronivelliä ja samettipuuroa joskus valmistan itse ja nostalgisoin lapsuutta. Myös kaalilaatikko ja hapankaalikeitto ehdottomia sydämen ruokia minulle. Leikit olivat ulkoilua, metsissä samoilua, merellä seilailua. 

Kukkahousuista puheen ollen. Olin hyvä luistelija ja menin taitoluistelukurseille. kaikilla muilla oli samtista tehdyt mekot ja karvareuna.Minulla vohvelikankaasta tehty ja pitsireuna. Siinäkin olin erilainen paitsi olin todella mahtava luistelija.Mutta ei se auttanut ,en kuulunut joukkoon mekkoineni. 

Vierailija kirjoitti:

köyhäily typerä sana, tuskin kovin moni aikoinaankaan teeskenteli olevansa köyhä.

Päinvastion.Rikkaat pröyhistelivät minkä kerkesivät .Oli naapureina auto liikkeen omistaja , 2 kuljetusliikettä -kiitolinjojen omistajia, urheiluliikkeen omistaja ja sitten me köyhät työläislapset .ja kyllä sen eron huomasi,ei vähintään koulussa,kun opettajat mielistelivät rikkaille antamalla heidän kakaroilleen paremmat todistukset ja muita etuja. Saatanan aikaa oli se kun köyhän lapsi sai aina tuntea nahoissaan että toiseen kastiin kuulumme. Onneksi oltiin kauniita ja hyväkroppaisia että niiden rikkaiden läskiperseet saivat jotain josta kadehtia meitä urheilullisia nuoria köyhistä oloista.

Vitivalkoiset kauniit hampaat, kauniit hiukset ja iho. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä käytettiin samaa suodatinpussia monta kertaa kahvia keitettäessä.

Pääasia, että kahvia kuitenkin sai ja ihan hyvääkin oli lapsuuden standardeilla.

Äiti keitti kahvin joskus lisäämällä uusia poroja vanhojen lisäksi. Ei ollut muuten var  juoda kahvia niin usein.Mutta isällä oli vara juoda viinaa vaikka joka päivä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat pitivät (äiti enemmän) feikkituotteita aitoina, ja niitä kehuttiin kuinka edulliset ovat vaikka feikithän ne. Tajusin vasta parikymppisenä, että on olemassa paljon alkuperäisiä (kalliimpia) tuotteita esim Crocsit ja Converset. Lapsuudessa iloitsin tietämättäni aina feikeistä. Noloa..

Mä myös olin todella onnellinen feikeistä. Nyt aikuisena olen vain ollut iloinen siitä että lapsena olin iloinen niistä. Ei se ole mitenkään mielestäni noloa vaan päinvastoin :)

Ai hemmetti! :D Nyt vasta muistin, että kun äiti ompeli meille vaatteet (halvempaa), hänellä oli tapana kiinnittää niihin Lacoste-krokotiili!!! :)

Mistä niitä sai?

"Enemmän muistuu mieleen haikeita juttuja, kun vaikka luokkaretkellä jouduin katsomaan vierestä, kun kaverit ostivat retkellä pientä, jotkut vähän suurempaakin kivaa itselleen, ja minulla ei ollut rahaa edes jäätelöön."

Minun opettaja osti minulle jäätelön luokkaretkellä Norjaan. Sitä ei milloinkaan unohda. Kiitos vieläkin.