Käyttäjä2108

Sitä kun on aina ollut mannekiinin mitat ei voi hyväksyä millään että vyötärö levenee ja kilot lisääntyy. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus muutama vuosi sitten oltiin Ruotsissa pienellä leirintäalueella yötä matkailuautossa. Menin myöhään illalla suihkuun huoltorakennukseen naisten puolelle. Suihkutilaan mentiin pukuhuoneen läpi ja wc-koppien ohitse. Molemmissa tiloissa oli liiketunnistinvalot. Kun menin sinne, oli kaikkien kolmen vessakopin ovet auki eikä siellä ollut muita. Menin pikaisesti suihkuun ja juuri kun olin saanut itseni pestyä, sammui valot.

Puin kylpytakin päälle ja kuivattelin hiuksiani suihkutilassa, kunnes huomasin yhden vessakopin oven alta pilkistävät kengät. Ne olivat ihan valtavat ja näytti sellaisilta pellen patonkikengiltä malliltaan.

Pukuhuoneessa ei ollut valot syttyneet liiketunnistimella, enkä ollut kuullut kenenkään tulevan sinne. Ovikin oli painava, äänekäs ja se numerolukko piippaili, kun ovea avasi ulkopuolelta. Yritin huudella kopissa olijalle, mutta ainoa vastaus oli vähän liikahtava kenkä. Lähdin sieltä sydän kurkussa pinkomaan ja juoksin asuntoautolle varmaan nopeusennätyksen tehden crocsit kainalossa. Voihan se olla joku mummeli iltaistunnolla, mutta en tajua miten olisi sinne päässyt huomaamattani. Tilanne aiheutti minulle kyllä kammon vastaavia tiloja kohtaan ja saan inhonväristyksiä pelleistä nykyään.

Pakko kertoa tässä yhteydessä. Siskon pieni nejävuotias sanoi meidän vanhalle perhetuttavalle katsoen hänen kenkiä; Lennart setä ,sinulla on samanlaiset kengät kuin pellellä paitsi sinun on suuremmat. 

Oli vaan naurussa piteleminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli rankka lapsuus, vanhemmat riitelivät koko ajan, julkisesti ja kotona. Kaikki kiva meni aina pilalle, joulut, pääsiäiset, synttärit, risteilyt varsinkin.

Olin jotain 6 v ja nukuin kerrossängyn yläpedillä. Heräsin sitten, kun käytävän valo paistoi silmääni. Isä seisoi oviaukon kohdalla ja tuijotti minua, ilme muuttui tosi ilkeäksi, sitten hän nauraa käkätti kuin noita-akka ja ikäänkuin haihtui ilmaan.

Se nauru jäi soimaan korviini. Pelkäsin niin paljon, etten tiennyt, mitä tehdä. 

Menin lopulta pikkuveljeni viereen nukkumaan ja otin hänestä turvaa.

Käytävällä ei palanut enää valoa, vaan oli pimeää.

Luulen, että olin hyvin stressaantunut lapsi ja siksi tällainen näky.

En ikinä pystynyt luottamaan isääni, en vielä aikuisenakaan.

Vaikka isäni on käynyt sodat ja kaikki yritän ymmärtää.Muuta en voi antaa anteeksi hänen häijyyttään perhettänsä kohtaan. Aina vaan tulee vieläkin surullinen olo kun miettii lapsuutta. Ikuinen pelko ja ahdistus. 

tia.A,68v kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukkien parsiminen 1960-luvulla. Tosin lapsuudenkotini ei ollut köyhä, mutta äiti oli säästäväinen.

Minun lapsuuskotin oli köyhä.Vaikka iso lapsi katras asui omakoti talomme isämme kanssa.Vanhemat , jotka syntyneet 1895 ja 1916 :erosivat 1957.Joten kirvesmies isäni korjasi vaateitanikin taisi olla talvi 1960 kun suksillani kaaduin ja hiihto housuihini tuli iso reikä.Isäni parsi reijän. Paksulla kirkaalla vihreällä villa langalla ,hiihtohusut kuin olivat tumman matan vihreät.Häpesin niitä housuja,mutta vaihtoehtoja ei ollut.Ei ollut nuukailua. Aamusin oli enen kouluun lähtöä,ranskan leipää teetä ja paistetua kanamunaa. Koulussa syötiin. illalla kotona  sitten perunaa ja ruskeaa kastike,ilman lisukeita. Mutta meillä oli pihapuiden omenia,läpi talven.Omasta pihasta oli vatut ,joista hillot,oli niistä mehutkin.Eli kai sitten oli pannukakuakin talvenselkäänkin?Kun isä kuoli 1964. Aikanaan perikunta myi talon.Veljeni ruotsista, jo edesmennyt. Tuli hakee perintönsä. Jätti rahaa talvitakiin minulle.Jonkun siskoni  kanssa se mentiin ostaa Hakaniemen Elanto.Takki ostetiin niin iso,että se pyöri päälläni viellä kun odotin ensimäistä lastani 70 luku.Ja raskaana paino nousi 20kg. Kertoo kai sitten se köyhkyy,tai säästäminen turha?Mutta kertoo sekin todelisuus nyky aika.lapsi ei elätä itseään perintö rahalla ja syö se ala-ikäisenä.Nyky aika kaikilla mahdolisuus opiskeluun, Minulle huudetiin oppi kouluun et menen,ei täällä muutkaan sitä käyneet,perikunnan talossa. Oli mentävä töihin kansa ja kansakoulun jälkeen.Maksettava petipaikka missä asui.Ravinto ja puhtaus.Lastensuojelu virasto vain 1 keran kutsui käymään.Oliko 17-18v? Ilmoitivat perintösi loppu! Joku paperi piti allekirjotaa, olivat asia sanoneet ja se oli siinä.Maailma kehitys kuin yhteiskunta ja yhteiskunna tuet.Nyky ihmisille mahdolistaa,opiskelut, inhimiliset olosuhteet matkalla lapsuudesta aikuisuuteen. Tuki verkostoja jo yhteiskunnanlta.Joten antaa meneniden olla.Opiskelkaa kuitenkin ,tuo paremat työpaikat. Hakekaa apua,jos yhteiskunta lyö,lyöty.Ei tarvitse alistua epäinhimilinen kohtelua.Asenne se ratkaisee kaikessa ,sinä päätät elämäsi,ei kukaan muu.( minun mielipide luki häiriöisenä, en näe kirjotus virheet,suonette anteeksi)

Ihana ihminen.Haluaisin lähettää sinulle lahjan tai tuoda Turkuun ! Onko mahdollista ?

Just ämppäsin kokonaisen Ranskan pastilli pussin että nyt paussi.